— Entäpä missä saalis, Nahkajalka? tiedusteli Doolittle.
Puhellessaan olivat he kulkeneet nopeasti eteenpäin. Nahkajalka solutti pyssyn olaltaan ja osotti sen perällä läpi pensaikon.
— Tuolla on yksi, vastasi hän.
— Mitä ihmettä? huudahti Hiram. Sehän on tuomarin koira, vanha Bravo.
— Silmät auki, Doolittle! tuumasi Nahkajalka ja silpasi vyöstään veitsen, jota hioi hirvennahkahousuihinsa. Näyttääkös tuo kaula siltä kuin olisin minä siihen veistäni teroittanut?
— Sitähän on ihan kauheasti raadeltu. Mikäs sitä niin?
— Pantteri teidän takananne.
— Pantteri? toisti Hiram ja pyörähti pengermällä taitavasti kuin tanssimestari.
— Olkaa huoleti, mies, sanoi Nahkajalka. Siellä on kaksikin julmaa petoa; mutta toisen tappoi koira ja toiselle pistin minä pari luotia kitaan. Elkää siis pelätkö, hyvä herra. Eivät ne enää teitä syö.
— Entä hirvi? Missäs se on? kysyi Hiram katsellen hämmästyneenä ympärilleen.