— No, serkku, eiköhän tuo jo olisi aika sinun ilmaista tämän matkamme salaperäistä tarkoitusta?
Sheriffin äänekäs "hm!" kaikui kauvas metsään. Ja tuijottaen eteensä ikäänkuin se, joka näkee kauvas tulevaisuuteen, hän vastasi:
— Sinä tiedät, että piirissäsi asuu mies, jonka nimi on Natty Bumppo. Hän, mikäli olen kuullut, on elänyt näillä main jo viidettäkymmentä vuotta — ja ypö yksin, kunnes hänelle viime aikoina on ilmestynyt omituisia toveria. Parin kuukauden arvon on hänen luonaan asunut vanha intiaanipäällikkö, viimeinen tai ainakin viimeisiä heimostaan, ja Oliver Edvards. No, tuomari Temple, ehkäpä sinä arvaat, mikä nämä miehet on yhteen tuonut?
Marmaduke katsoi hämmästyneenä serkkuunsa ja virkahti:
— Richard! Sinä olet ihan odottamatta kosketellut suhdetta, jota minä usein olen mietiskellyt. Mutta tiedätkö sinä jotain siitä salaperäisyydestä?
— Tiedätkös sinä, että näissä vuorissa on malmia?
— Olenhan minä kuullut huhuttavan, että täällä olisi malmisuonia ja luulen vähin itsekkin nähneeni näytteitä kalleista metalleista, joita muka olisi löydetty täältä ympäristöstä, myönsi tuomari.
— Minulla on syytä luulla, että sekä Chingachgook että Nahkajalka jo vuosia sitten ovat saaneet selville, että tässä vuoressa on malmisuonia, jatkoi Richard.
Sheriffin sanat olivat kosketelleet hyvin herkkää puolta Marmadukessa, joka kohta erittäin tarkkaavasti kuunteli serkkunsa puhetta. Ja puhuja, tarkastettuansa ensin äänetönnä, minkä vaikutuksen hänen ilmaisunsa oli tehnyt, jatkoi mesi kielellä:
— Minä olen omin silmin nähnyt Chingachgookin ja Nahkajalan menevän vuorelle lapio ja kuokka kädessä ja sitten sieltä palaavan. Ja muut ovat nähneet heidän pimeässä ja hyvin salaperäisesti kulettavan mökkiinsä jotain. Eikö se sinusta ole tärkeä keksintö?