Tuomari ei vastannut, vaan kuunteli jatkoa höröllä korvin.
— Se oli vaskea. Mutta nyt minä kysyn sinulta, tokko sinä tiedät, kuka se Oliver Edvards on, joka joulusta asti on asunut luonasi?
Marmaduke vain nyökäytti äänetönnä päätään.
— Että hän on sekarotua, sen me tiedämme, jatkoi Richard, sillä Chingachgook ei häikäile nimittäessään häntä ihan julkisesti sukulaisekseen, ja senkin tiedämme, että hän on saanut hyvän kasvatuksen. Mutta mitä tulee hänen toimiinsa näillä seuduin — muistatko sinä, että noin kuukaus ennen kuin nuorukainen tänne ilmautui, oli Nahkajalka poissa monta päivää? Häntä ei löytynyt mistään. Vanha Chingachgook asui pirtissä yksinään. Ja kun Nahkajalka palasi, nähtiin hänen, vaikka hän tulikin yöllä, vetävän semmoista rekeä, jolla viljaa kuletetaan myllyyn, nostavan siitä jotain hyvin varovasti ja piilottavan sen karhunnahkainsa alle. Nyt kysyn minä sinulta, tuomari Temple: mistähän syystä semmoinen mies kuin Nahkajalka otti hinatakseen raskasta taakkaa näiden louhikkovuorten yli?
— Useinhan sellaisella reellä kuletetaan saalis kotiin, ja sanoithan juuri itse, että hän oli monta päivää poissa.
— Mitenkäpäs hän olisi metsästänyt, kun pyssy oli kylässä korjattavana? Ei, ei! Varma on, että hän silloin toi kotiinsa jotain salaperäistä, ja yhtä varmaa, ettei hän sen erän perästä päästä mökkiinsä elävää olentoa. Kaksi viikkoa hänen kotiintulonsa jälkeen ilmestyy tänne tuo samanen Edvards. He viettävät vuorilla päiväkausia muka metsästämässä, mutta vaki varmasti tarkastelemassa ja tutkimassa. Kovilta pakkasilta eivät he talvella kyenneet kaivamaan ja Edvards käytti hyväkseen onnellista sattumaa päästäksensä kunnolliseen asuntoon. Mutta vieläpä hän nytkin on enimmät aikansa siellä mökissä. He sulaavat malmia, tuomari! He sulaavat malmia ja siitä he rikastuvat. Lumen sulettua olemme me pitäneet heitä oikein tarkalla silmällä.
— Se on mahdotonta, — sanoi Marmaduke pitkään mietittyänsä, — sillä muuten ei nuorukainen voisi olla niin rutiköyhä kuin hän on.
— Onkos sitten sen pakottavampaa syytä haalia rahaa kuin köyhyys? huudahti sheriffi.
— Olisikko mahdollista, että minua olisi niin kauvan pettämällä petetty? Richard, on niin monta syytä, jotka vastustavat sinun luulottelujasi. Mutta sinä olet minussa saanut hereille epäluulon, josta minun täytyy saada varmuus. Mutta minne me ratsastamme?
— Minä tiedän sen paikan, josta ne seikkailijat kaivavat. Sinne minä sinut vien, vastasi Richard.