— En, herra, vastasi Hiram, minä olen rauhantuomari.
— Minä kysyn siis teiltä oikeuden edessä ja pyydän teidän vastaamaan omantuntonne mukaan ja mikäli lakia tunnette: oliko teillä minkäänlaista oikeutta tunkeutua tämän miehen asuntoon?
— Hyvä herra! ryiskeli Hiram, jonka mielessä kostonhimo ja laintuntijan maine ankarasti taistelivat. Minä luulen, että — se on — jos ankarasti — edellyttäen — kenties ei minulla — - ollut ihan laillista oikeutta — mutta kun kerran asia niin sukeutui eikä Billy tahtonut mennä — niin luulin minä saattavani sekautua siihen.
— Minä kysyn teiltä vielä, herra, jatkoi lakimies, käyttäen hyväkseen saavuttamaansa voittoa, onko tämä vanhus useasti kieltänyt teitä asuntoonsa tulemasta vai ei?
— Totta tosiaan — se minun täytyy myöntää, sanoi Hiram, että hän oli oikein vastahakoinen eikä ollenkaan ystävällinen, niinkuin olla pitäisi. Ja semmoinenhan hän oli, vaikka minä vain tulin häntä katsomaan niinkuin naapuri kuuna päivänä.
— Vai niin! Te siis myönnätte menneenne vain kylään hänen luokseen ilman minkäänlaista laillista toimitettavaa? Minä kysyn siis teiltä toisen kerran: eikö Natanael Bumppo ole monasti kieltänyt teitä tulemasta kotiinsa?
— On, sen hän on tehnyt.
— Ja koetitteko siitä huolimatta sinne tunkeutua?
— Niin, mutta minullahan oli valtakirja taskussa.
Kun asianajaja näki asian kääntyvän puolustettavansa eduksi, niin viittasi hän vain ylpeästi kädellään, ikäänkuin hän ei epäilisi valamiesten tietävän, että puolustaminen oli enää tarpeetonta. Asian hän jätti oikeuden päätettäväksi.