Valamiehet suputtelivat taas päät yhdessä ja sitten heidän puheenjohtajansa selitti syytetyn "syylliseksi".
— Natanael Bumppo! alotti tuomari hiukkasen mietittyänsä. Tuomitessaan teitä on oikeus tosin ottanut huomioon teidän niukat tietonne laista, mutta sen varma vakuutus on myöskin se, että sellainen varomattomuus kuin teidän saa ansaitsemansa rangaistuksen. Oikeus on sen tähden, katsoen teidän monia ikävuosianne, armosta vapauttanut teidät kärsimästä laillista piiskausrangaistusta; mutta koska lain pyhyys vaatii teidän rikoksenne seurausten julkista rankaisemista, niin julistaa oikeus päätöksenään, että teidät tunniksi pannaan jalkapuuhun, sakotetaan sata dollaria, pidetään kolmekymmentä päivää piirin vankihuoneessa ja ettette pääse vapaaksi, ennenkuin sakko on suoritettu. Pidän sen vuoksi velvollisuutenani, Natanael Bumppo — —
— Ei, ei tuomari! keskeytti häntä vanha metsästäjä, ajatelkaa tarkoin elkääkä puhuko siitä, että minut loppuiäkseni suletaan ahtaaseen vankikoppiin. Antakaa minun vapaasti hengittää metsäini ja vuorteni raitista ilmaa, johon olen tottunut ja huolimatta seitsemänkymmenen talven lumesta, joka päätäni peittää, minä aherran yötä päivää saadakseni kaiken maksetuksi ennen syksyä, jos te nimittäin siksikään olette metsänriistaa säästäneet.
— Minun täytyy lain mukaan —
— Elkää puhuko laista. Marmaduke Temple, keskeytti Nahkajalka uudestaan. Välittikö teidän laeistanne metsän peto janotessaan teidän oman lapsenne elinvoimaista verta? Polvillaan hän rukoili Jumalalta suurempaa armoa kuin minä nyt teiltä pyydän. Jumala kuuli hänen rukouksensa. Jos te nyt ette suostu minun pyyntööni, niin elkää luulkokkaan, ettei hän kuule sitäkin.
— Tunteeni eivät saa tulla — —
— Oletteko unohtanut sen ajan, Marmaduke Temple, keskeytti vanhus surumielisen vakavasti, — kun ensi kerran tämän järven rannalle tulitte, tänne, jossa silloin ei vielä ollut vankilaa, mihin rehellisiä ihmisiä sulkea? Enkö silloin antanut päänaluseksenne omaa karhunnahkaani? Enkö nälkänne sammuttajaksi parasta palaa jalosta metsänviljasta? Niin, niin. Silloin ei hirven ampuminen ollut synti teidän mielestänne. Ja silläkö nyt palkitsette minun ystävällisyyteni, että panetatte minut vankeuteen? Ei, te ette voi olla niin ilkeä, että vanhalta mieheltä riistätte hänen elämänsä viimeiset vapaat hetket. Antakaa minun mennä! Minua on jo tarpeeksi kidutettu tässä tungoksessa. Kaihoten jo kaipaan metsieni vilpoista ilmaa. Niin kauvan kuin on majavia kylläksi vesissämme tai hirvennahkalla hiukankaan hintaa, pitää sakkokin olla maksettu viimeiseen ropoon. Missä te olette, pojat? Tulkaa, tulkaa tänne koirani! Työ on raskas meille vanhoille, mutta tehdyksi se pitää tulla!
Nahkajalka aikoi poistua, mutta poliisit sen estivät. Mutta ennenkuin kukaan ennätti mitään virkkaa, kuului huoneen etäisimmästä nurkasta kovaa melua.
Benjaminin oli onnistunut tunkeutua rahvasjoukon läpi ja hän viippui toinen jalka ikkunalla, toinen valamiesten aidakkeella. Kaikkien ihmeeksi hän veti taskustansa pienen nahkakukkaron ja sanoi oikeudenjäsenille:
— Jos teidän armonne sallisivat tuon ukko-hunnun lähteä taistosille metsän petojen kanssa, niin olisi tässä hiukkasen takinetta, joka ehkä vaaraa vähentäisi, sillä siinä on puhdasta rahaa kolmekymmentäviisi Espanjan piasteria. Hyvä olisi, jos niitä olisi siinä enempikin, mutta koska niitä, Jumala paratkoon, on vain sen verran, niin ehkäpä herra Richard Jones ottaa rahat taiteensa, kunnes Nahkajalka on puheena olleet majavat käsiinsä saanut.