Hiram oli jo kömpinyt seisaalleen ja niin pian kuin hän vain pääsi kylliksi etäälle hovimestarista, ei hänen raivollaan ollut suuntaa eikä toista ja hän uhkaili kauheasti kostaa. Tapaus oli liian julkinen eikä sitä voinut jättää rankaisematta, niin tukalalta kuin sheriffistä tuntuikin hovimestarinsa vangitseminen. Nahkajalan jalkapuussa-oloaika oli jo kulunut, ja kuultuansa, että heidät ainakin ensimmäiseksi yöksi sulettaisiin samaan vankikoppiin ei Benjamin vastustanut vangitsemistansa.
— Minä en ole ollenkaan pahoillani siitä, että Bumpon kanssa saan viettää yön vankilassa, Squire Jones! virkkoi hän. Mutta sen minä sanon vieläkin, jotta se on vasten järkeä ja koko kristinuskoa, että ihmistä rangaistaan siitä, että hän on lyödä mukittanut Doolittlen posket pilalle, niinkuin sanoitte. Häntä pahempaa verenimijää ei ole koko maassa ja jollei se riiviö ole pökkelöstä, niin kyllä muistaa minut vielä.
Richard ei katsonut arvonsa mukaiseksi vastata siihen mitään, ja paikalla kun vangit oli saatu telkien taa, hän poistui sieltä.
Benjamin tarinoi koko iltapäivän ohikulkijain kanssa rauta-ristikon takaa, mutta hänen toverinsa kulki allapäin ja kiihkeästi ja levottomasti edes takaisin ahtaassa huoneessa. Hämärissä näkyi Edvards kotvasen pakinoivan ystävänsä Nahkajalan kanssa ikkunasta, ja varmaan hän toi hyviä tietoja, koskapa Natty paikalla hänen lähdettyänsä heittihe tilalleen ja vaipui sikeään uneen.
Hovimestarinkin kieli oli liiasta lärpättämisestä kangistunut hänen tyydyttäessään katselijain uteliaisuutta. Ja kun Billy Kirby, viimeinen heistä, oli poistunut ikkunasta, rupesi hänkin nukkumaan.
Kuudes luku.
Pako.
Pimeän tultua kulki tuomari Temple tyttärensä ja Luise Grantin kanssa pitkin poppelikujannetta, joka vei tuomarilasta kylään.
— Paraiten sitä sinä voit hänen kiihottunutta mieltään rauhoittaa, Elisabet! sanoi Marmaduke. Tässä lompakossa on kaksisataa dollaria. Mene vangin luo — sinä et tarvitse mitään pelätä — anna tämä lippu vanginvartijalle ja kun tulet Bumpon luo, niin lohduta häntä, miesraukkaa, miten paraiten voit.
Elisabet ei vastannut mitään. Hän puristi vain hellästi kättä, jossa lompakko oli, tarttui ystävänsä käsivarteen ja kulki hänen kanssaan kylän valtakatua pitkin.