Kulkiessaan talojen vieritse — pimeässä heitä tuskin erotti — eivät he kuulleet muuta kuin härkäparin hitaita askelia ja kärrien tärinää, jotka tuntuivat kulkevan samaan suuntaan kuin hekin. Ajajaa, joka mateli juhtainsa vieressä, heidän oli miltei mahdotonta erottaa pimeässä. Vankilan kulmassa heidän täytyi vähän pysähtyä, sillä kärrit kääntyivät samaanne päin ja härät näkyivät saavan heinävihkon vaivainsa palkkioksi. Se oli kaikki niin tavallista, ettei Elisabetille edes mieleenkään vilahtanut sen enempää tarkastaa kärriä ja härkiä, kunnes hän kuuli ajajan hiljalleen puhuvan niille:
— Hiljaa, papuri! Ole hiljaa — ymmärrätkö sinä?
Sekä äänessä että ystävällisissä sanoissa oli jotain, joka hämmästytti Elisabetia. Kulmasta käännyttyään täytyi hänen ehdottomasti lähestyä miestä, ja hänen terävä silmänsä tunsi heti Oliver Edvardsin. He katsoivat silmäkkäin ja tunsivat heti toisensa, niin pimeä kuin olikin.
— Onko mahdollista, virkkoi Edvards, että tapaan teidät vankilan läheisyydessä?
— Me emme ainoastaan ole sen läheisyydessä, vastasi Elisabet, vaan me aiomme mennäkkin sinne. Me sanomme Nahkajalalle, ettemme ole häntä unohtaneet, ja että isäni on hänelle kiitollinen, vaikkakin hänen täytyy olla ankara tuomarina. Luultavasti on teillä samat aikeet, mutta minun täytyy pyytää teiltä etuoikeutta, vain kymmeneksi minuutiksi. Hyvä yötä, herra Edvards — - minä sydämmestäni teitä säälin, mutta isäni ihan varmasti — —
— Mielelläni minä suostun teidän pyyntöönne, neiti, keskeytti nuorukainen. Mutta suostuttekos te minun pyyntööni, ettette mainitse isällenne minun olleen täällä.
— Olkaa varma siitä, vastasi Elisabet, hiukan päätänsä nyökäyttäen nuorukaisen kumartaessa, ja katosi ystävänsä kanssa vankilanportista.
Vanginvartija ei pitänyt ollenkaan kummallisena naisten pyyntöä päästä vankilaan ja olisihan tuomarin lippukin luonnollisesti estänyt kaiken epäilyksen. Viivyttelemättä hän lähti avaamaan. Avainta suulle pannessa kuului Benjamin jyrkästi kysyvän:
— Ahaa! Kukas sieltä nyt tulee?
— Täältä tulee nyt semmoinen, jota mielellänne tahdotte nähdä, vastasi vanginvartija.