— Te olette tulleet haudalle, lapset — eikö niin? sanoi hän. Ennenkuin minä lähden pois, tahtoisin hyvin mielelläni tietää, mitä näillä hautapatsailla on kerrottavana vanhasta delawarelaisesta ja urhoollisesta valkeasta miehestä.
Nuorukainen astui hautapatsaan luo ja luki:
OLIVER EFFINGHAMIN,
kunink. 16:nen jalkaväkirykmentin ent. majurin muistoksi.
Hän oli urhoollinen sotilas, lujaluontoinen mies ja oikea kristitty.
Onnettomuudessa, joka kohtasi häntä elämänsä iltana, lohdutti häntä
vanha, uskollinen ystävä NATANAEL BUMPPO.
Kylmät väreet karsivat Nahkajalan ruumista, kun hän kuuli oman nimensä mainittavan ja hänen ryppyiset kasvonsa kirkastuivat.
— Niinkö siinä todellakin on? kysyi hän. Oletteko sitten piirtänyt vanhan Nahkajalan nimen hänen entisen isäntänsä nimen viereen? Jumala siunatkoon teitä, lapseni! Se on jalomielinen lahja miehelle, jolta ei jää yhtään jälkeläistä eikä heimolaista siihen maahan, jossa hän niin kauvan on elänyt. Mutta mitäs te olette kirjoituttaneet punaisen miehen hautakiveen?
Kuulkaa, sanoi Oliver ja luki toisen kirjoituksen:
Tämä patsas on pystytetty intiaanipäälikön muistoksi, joka oli delawarein heimoa, tunnettu nimellä