"Jos minä avaan huuleni puhumaan", kuiskasi Haukansilmä, "ilmaisisi englanninkieleni, joka ikäänkuin luonnostaan kuuluu valkonahalle, noille konnille vihollisen olevan heidän joukossaan. Teidän täytyy tarjota heille mongerrustanne, majuri, ja sanoa, että olemme sulkeneet pahan hengen luolaan ja että me nyt viemme sairasta vaimoa metsään, etsiäksemme sieltä vahvistavia juuria. Käyttäkää kaikkea oveluuttanne, sillä yritys on luvallinen ja oikea."
Ovi avautui hiukan, ikäänkuin olisi joku ulkoapäin kuunnellut, mitä sisällä tapahtui, ja pakotti metsästäjän lopettamaan neuvonsa. Äkeä mörinä ajoi salaurkkijan tiehensä, ja sitten painoi metsästäjä rohkeasti kaarnaovea ja lähti paikalta, yhä matkien karhun eleitä ja käyntiä. Duncan seurasi aivan hänen kintereillään ja huomasi pian olevansa parinkymmenen jännittyneenä odottavan sukulaisen ja ystävän keskellä.
Joukko peräytyi hieman ja päästi isän ja erään toisen, joka tuntui olevan sairaan vaimon mies, lähenemään tulijoita.
"Onko veljeni ajanut pois pahan hengen?" kysyi edellinen. "Mitä on hänellä sylissään?"
"Lapsesi", vastasi Duncan totisena. "Sairaus on hänestä paennut, ja se on suljettu kallioon. Minä vien tämän vaimon hieman kauemmas täältä ja vahvistan häntä siellä enempiä hyökkäyksiä vastaan. Hän on oleva nuoren miehesi majassa, kun aurinko jälleen näyttäytyy."
Kun isä oli kääntänyt muukalaisen sanojen merkityksen huronien kielelle, ilmoitti matala mumina selityksen herättämää tyytyväisyyttä. Päällikkö itse viittasi Duncania jatkamaan matkaansa, virkkaen ääneensä, lujasti ja ylpeästi:
"Menkää. Minä olen mies ja minä menen vuoreen tappelemaan paholaisen kanssa."
Heyward oli mielissään totellut viittausta ja ennättänyt jo pienen joukon ohi, kun nämä pelästyttävät sanat saivat hänet pysähtymään.
"Onko veljeni hullu?" huudahti hän. "Onko hän julma! Hän tahtoo uhmata tautia, ja se asettuukin häneen, tai jos hän ajaa taudin ulos, niin se peloittaa hänen tyttärensä metsään. Ei, odottakoot lapseni ulkona, ja jos henki näyttäytyy, iskekööt hänet mäsäksi nuijillaan. Hän on viekas ja hän hautautuu vuoreen nähdessään, että monta urhoollista miestä on valmiina taistelemaan häntä vastaan."
Tällä omituisella varoituksella oli toivottu vaikutus. Astumatta luolaan vetivät isä ja aviomies kirveensä ja asettuivat valmiiksi kostamaan sairaan sukulaisensa oletetulle kiusaajalle, ja naiset ja lapset taittoivat oksia tai etsivät kiviä samassa tarkoituksessa. Tällä suotuisalla hetkellä katosivat vale-loitsijat näkyvistä.