"He ovat piiloutuneet metsään tämän paikan ja heidän kylänsä välille niin monilukuisina, että teidän olisi varovaisinta heti kääntyä takaisin."
Unkas loi ylpeän silmäyksen pitkin puuriviä, jonka takana hänen oma joukkonsa oli kätkössä, ja lausui vain nimen:
"Magua?"
"On heidän mukanaan. Hän toi leiriin sen neidon, joka oli ollut delavarien kylässä, ja jätettyään hänet luolaan, asettui hän raivoavan suden kaltaisena villiensä etunenään. En tiedä, mikä oli saanut hänet niin suunniltaan!"
"Hän jätti neidon, sanotte, luolaan!" keskeytti Heyward; "onpa hyvä, että tiedämme, missä se on! Eikö voitaisi heti ryhtyä joihinkin toimiin hänen vapauttamisekseen?"
Unkas katsahti totisena tiedustelijaan, ennenkuin kysyi:
"Mitä sanoo Haukansilmä?"
"Anna minulle kaksikymmentä pyssyäni, niin kierrän oikealle pitkin virran rantaa, sivuutan majavain pesän ja tapaan vanhan päällikön ja everstin. Sitten kuulet sotahuudon siltä suunnalta; tällä tuulella voi sen hyvin lähettää peninkulman päähän. Sitten ahdistat sinä, Unkas, heitä edestä, ja kun he tulevat tuliluikkujemme ulottuville, saatamme heidät sellaiseen kiipeliin, että — siitä panen vanhan rajamaalaisen hyvän nimen pantiksi — heidän rivinsä taipuu kuin saarnijousi. Sen jälkeen voimme valloittaa heidän kylänsä ja pelastaa neidin luolasta sekä sitten päättää tilimme heimon kanssa joko valkoisen miehen taistelutapaan hyökkäyksellä ja voitolla tai sitten intiaanien tottumuksia noudattaen juonilla ja salaväijytyksillä. Tässä suunnitelmassa ei ehkä ilmene kovin suurta oppia, majuri, mutta rohkeudella ja kärsivällisyydellä voimme sen toteuttaa."
"Suunnitelma on hyvä", huudahti Duncan, joka huomasi Coran vapauttamisen olevan metsästäjän ensimmäisenä huolena; "minä pidän siitä paljon. Ryhtykäämme heti sitä toteuttamaan."
Lyhyessä neuvottelussa pohdittiin suunnitelmaa lähemmin ja selitettiin sitä yksityiskohtaisemmin eri partiojoukoille; merkkihuudoista sovittiin, ja niin erosivat päälliköt lähteäkseen kukin määrätylle paikalleen.