Hänen kumppaninsa, jotka neuvottelivat syrjässä omalla kielellään, eivät kiinnittäneet huomiotaan tähän kiihkeään, hätäiseen pyyntöön. Vaikka he keskustelivat hiljaa ja varovasti, miltei kuiskaten, lähestyvä Heyward saattoi erottaa nuoremman soturin innokkaat lausunnot vanhempien miesten rauhallisista sanoista. Ilmeisesti he pohtivat jotakin keinoa matkustajien pelastamiseksi. Heyward, joka ajatteli suurta vastuutaan ja paheksui vaaraa lisäävää viivytystä, lähestyi tummaa miesryhmää esittääkseen palkkiotarjouksensa vielä selkeämmässä muodossa, kun valkoinen mies viitaten kädellään myöntyvästi kääntyi ja puheli englanninkielellä puolittain itsekseen:
"Unkas on oikeassa! Ei ole miesmäistä jättää näitä viattomia olentoja oman onnensa nojaan, vaikkapa siinä menetämme kaiken minkä omistamme ikiajoiksi. Jos tahdotte pelastaa nämä hennot kukat inhottavien konnien kynsistä, älkää, herra, hukatko aikaa, älkääkä vaipuko saamattomuuteen!"
"Kuinka voittekaan epäillä intoani? Olenhan jo tarjonnut…"
"Tarjotkaa rukouksianne Hänelle, joka voi antaa meille viisautta metsässä parveilevien paholaisten oveluuden voittamiseksi", keskeytti tiedustelija tyynesti, "ja säästäkää rahanne, joita ette ehkä enää tässä maailmassa voi käyttää yhtä vähän kuin minä hyötyä. Nämä mohikaanit ja minä tahdomme tehdä mitä miehen äly suinkin voi keksiä pelastaaksemme kaikesta pahasta nuo suloiset kukat, jotka kuvankauniina ja hentoina eivät ole luotuja erämaassa elämään, emmekä pyydä avustamme muuta palkintoa kuin sen, minkä Jumala aina antaa rehellisestä työstä. Ensiksi täytyy teidän kuitenkin luvata kaksi seikkaa sekä itsenne että ystävienne puolesta, muutoin teemme itsellemme vahinkoa teitä hyödyttämättä!"
"Esittäkää ne!"
"Ensimmäinen on, että teidän tulee olla hiljaa kuin tämä nukkuva metsä, tapahtuipa sitten mitä tahansa; ja toiseksi teidän on pidettävä paikka, mihin me nyt teidät viemme, salassa kaikilta kuolevaisilta."
"Minä olen tekevä kaikkeni näiden molempien ehtojen täyttämiseksi."
"Seuratkaa siis, ettemme tuhlaisi silmänräpäyksiä, jotka ovat yhtä kallisarvoisia kuin sydänveri haavoitetulle hirvelle!"
Heyward saattoi illan tihenevässä hämärässäkin erottaa tiedustelijan kärsimättömän eleen, ja hän kiiruhti nopeasti hänen jäljessään paikalle, minne oli jättänyt muun seurueensa. Heidän saavuttuaan tuskallisina odottavain naisten luo Heyward selitti heille lyhyesti uuden oppaan ehdot sekä teroitti mieliin välttämättömänä seikkana, että pelon täytyi väistyä sitkeän ponnistelun tieltä. Hänen huolestuttava ilmoituksensa tosin herätti salaista levottomuutta kuuntelijoissa, mutta puhujan tapa vakavasti ja varmasti kuvata vaara ja toimenpiteet sen voittamiseksi toisaalta terästivät heidän hermonsa kestämään odottamattomia ja tuntemattomia koettelemuksia. Hiljaa ja hetkeäkään viipymättä he sallivat Heywardin auttaa itsensä satulasta ja riensivät kiireesti virran rannalle, minne tiedustelija äänettömin viittauksin oli koonnut muut seurueen jäsenet.
"Mitähän olisi tehtävä noille järjettömille elukoille?" mumisi valkoinen mies, joka näytti nyt määräävän heidän kohtaloitaan. "Hukkaamme aikaa leikatessamme niiden kurkkuja auki ja heittäessämme ne virtaan; jos taas jättäisimme ne tähän, olisi se samaa kuin jos sanoisimme suoraan mingoille, ettei heidän tarvitse etäältä etsiä löytääkseen niiden omistajat!"