Intiaani oli tähän toivottuun tarkoitukseen valinnut tuollaisen jyrkän, pyramidia muistuttavan mäen, jotka ovat suuresti keinotekoisten multavallien näköisiä ja joita tapaa verraten usein Amerikan laaksoissa. Tämä kumpu oli korkea ja äkkijyrkkä, sen huippu tasainen kuten tavallisesti, mutta etenkin yksi sivu erikoisen säännötön. Levähdyspaikkana ei sillä ollut muuta näkyvää etua kuin korkeus ja muoto, jotka tekivät sen puolustamisen helpoksi ja jokaisen yllätyksen melkein mahdottomaksi. Koska Heyward ei enää odottanut apua, jonka tulon aika ja välimatka nyt jo tekivät mahdottomaksi, katseli hän leiripaikan pieniä omituisuuksia aivan välinpitämättömänä, omistautuen kokonaan heikkoja matkatovereitaan hoivaamaan ja lohduttamaan. Narragansethevosten sallittiin pureksia siellä täällä kummun laella kasvavien puiden ja pensaiden lehtiä, ja vangit levittivät loput ruokavaransa erään pyökin varjoon, joka ojensi vaakasuorat oksansa ikäänkuin kunniakatokseksi heidän ylleen.
Nopeasta matkaamisesta huolimatta oli muuan intiaani kuitenkin ehtinyt kaataa emästään eksyneen metsävuohenvasikan nuolellaan, ja sitten hän oli kärsivällisesti kantanut otuksen parhaat osat hartioillaan pysähdyspaikkaan asti. Turvautumatta lainkaan keittotaitoon hän oli heti sinne päästyään ruvennut tovereineen ahmimaan sellaisenaan tätä helposti sulavaa ravintoa. Magua yksin istui syrjässä ottamatta osaa raakalaismaiseen ateriaan ja oli ilmeisesti vaipunut mitä syvimpiin ajatuksiin.
Tämä intiaanin epätavallinen pidättyminen ruoasta, vaikka hänellä oli hyvä tilaisuus sammuttaa nälkä, herätti vihdoin Heywardin huomiota. Nuori mies uskoi mielellään huronin miettivän parhaita keinoja liittolaistensa valppauden pettämiseksi. Aikoen avustaa hänen suunnitelmiaan jollakin omalla keksinnöllään ja vahvistaa kiusausta hän lähti pyökin juurelta ja kävellä tepasteli omia aikojaan paikalle, mihin Kettu oli istuutunut.
"Eikö aurinko ole jo kyllin kauan paistanut Maguan kasvoihin, jotta hänen ei enää tarvitsisi pelätä mitään vaaraa kanadalaisten taholta?" kysyi hän lainkaan epäilemättä heidän välillään vallitsevaa hyvää ymmärtämystä, "ja eikö William Henrikin päällikkö näkisi mieluummin tyttäriään ennen kuin toinen yö on ehkä kovetuttanut hänen sydämensä heidän menettämisestään, ettei hän enää annakaan palkintoa yhtä auliisti?"
"Rakastavatko kalpeanaamat lapsiaan vähemmän aamulla kuin illalla?" intiaani kysyi kylmästi.
"Eivät suinkaan", ehätti Heyward haluten kaikin mokomin korjata erehdyksensä, jos hän oli sellaisen tehnyt; "valkoinen mies saattaa, ja hän tekeekin usein niin, unohtaa isiensä hautapaikat; hän lakkaa joskus muistamasta niitä, joita hänen tulisi rakastaa ja joita hän on luvannut suojella; mutta vanhemman rakkaus lapseensa ei voi koskaan kuolla."
"Onko sitten valkohapsisen päällikön sydän pehmeä ja ajatteleeko hän lapsia, jotka hänen naisensa hänelle antoi? Hän on kova sotureilleen ja hänen silmänsä ovat kiveä!"
"Hän on ankara laiskoille ja pahoille, mutta hyväntapaisille ja ansiokkaille hän on sekä oikeamielinen että lempeä päällikkö. Minä olen nähnyt monia helliä ja rakastavia vanhempia, mutta en vielä milloinkaan isää, jonka sydän olisi pehmeämpi kuin hänen lapsiaan kohtaan. Te olette nähnyt Harmaapään soturiensa etunenässä, Magua; mutta minä olen nähnyt hänen silmiensä uivan kyynelissä, hänen puhuessaan lapsista, jotka nyt ovat vallassanne!"
Heyward pysähtyi, sillä hän ei tiennyt miten tulkita sitä omituista ilmettä, joka välähti tarkkaavasti kuuntelevan intiaanin mustilla kasvoilla. Aluksi näytti siltä kuin olisi luvatun palkinnon muisto hänen mielessään kasvanut voimakkaammaksi, hänen kuunnellessaan kuvausta isän hellistä tunteista, jotka tekivät sen saamisen yhä varmemmaksi; mutta Duncanin jatkaessa puhettaan muuttui tuo ilon ilme niin hurjaksi, ilkeäksi ja kiihkeäksi, että saattoi hyvällä syyllä pelätä sen johtuvan jostakin kaameammasta intohimosta kuin ahneudesta.
"Menkää", sanoi huroni, joka silmänräpäyksessä tukahdutti levottomuutta herättävän katseensa kuolonkaltaiseksi tyyneydeksi, "menkää mustatukkaisen tyttären luo ja sanokaa, että Magua odottaa puhuakseen hänen kanssaan. Isä on muistava, mitä tytär lupaa."