"Me kuulimme sen", oli merkitsevä vastaus. "Intiaanien kirkuna on selvää kieltä miehille, jotka ovat ikänsä kaiken oleskelleet metsissä. Mutta kun te nousitte maihin täytyi meidän käärmeiden tavoin ryömiä lehvien alitse, ja niin menetimme teidät kokonaan näkyvistämme, kunnes jälleen keksimme teidät puihin sidottuina ja valmiina kestämään oikean intiaanisurman."
"Meidän pelastuksemme oli Kaitselmuksen työtä. Ihme, ettette erehtyneet polusta, sillä huronit olivat jakaantuneet ja kummallakin joukolla oli hevosia."
"Niin, siinä me tosiaankin kadotimme vainun ja olisimme ehkä hukkuneetkin jäljiltä, ellei Unkasia olisi ollut; me poikkesimme kuitenkin polulle, joka vei metsiin, sillä me arvasimme, ja arvasimme oikein, villien kuljettavan vankejaan juuri sinne päin. Mutta kun me olimme seuranneet sitä useita peninkulmia tapaamatta ainoatakaan oksaa, kuten minä olin neuvonut, olin joutua epätoivoon, etenkin kun kaikki jalanjäljet olivat intianikenkien painamia."
"Voittajamme olivat varovaisuudessaan antaneet meille samanlaiset jalkineet kuin heillä itselläänkin oli", virkkoi Duncan ja näytteli kauriinnahkaisia pieksujaan.
"Sepä oli ovelaa ja kovasti heidän tapaistaan; vaikka me puolestamme olimme myöskin liian kokeneita miehiä antaaksemme tuon tavallisen keksinnön johtaa itseämme harhaan!"
"Mitä meidän siis tulee kiittää pelastuksestamme?"
"Minun täytyy tunnustaa eräs seikka valkoisena miehenä, jonka suonissa ei virtaa pisaraakaan intiaaniverta, ja saisin melkein hävetä nuoren mohikaanin taitavuutta asiassa, joka minun tulisi tuntea paremmin kuin hänen, mutta jota minä tuskin vieläkään voin todeksi uskoa vaikka olen sen omin silmin nähnyt."
"Sepä kummallista! Mainitkaahan tuo seikka!"
"Unkas on kyllin rohkea väittääkseen, että näitä neitejä kantavat ratsut", jatkoi Haukansilmä silmäten uteliaan tarkkaavasti sisarusten hevosia, "laskivat samanpuoleiset jalkansa yht'aikaa maahan, mikä on vastoin kaikkien niiden neljän jalan juoksevain eläinten tapoja, jotka aina kulkevat sillä tavoin, kuten omat silmäni ovat nähneet ja kuten niiden jäljet ovat kahdenkymmenen pitkän peninkulman matkan aikana todistaneet."
"Niin, se on tosiaankin näiden elukoiden erikoinen etu! Ne ovat kotoisin Narraganset-lahden rannalta, pienestä maakunnasta, jonka nimi on Providence Plantations, ja ne ovat kuuluisia kestävyydestään ja helposti ne ovat omaksuneet tämän kummallisen liikkumistavan, vaikka kyllä muitakin hevosia usein harjoitetaan siihen."