— Mikä oikeastaan on hätänä, Vabi? Mitä on tapahtunut? Sinä yritit kertoa jotakin — Minnetakista…

— Hän on joutunut vungain käsiin. Vungain päällikkö vangitsi hänet omin käsin, ja nyt he vievät häntä pohjoiseen. Rod, ainoastaan sinä voi pelastaa hänet.

— Minäkö — ainoastaan — voin — pelastaa — hänet? sai ällistynyt
Rod sanotuksi. Mitä sinä tarkoitat?

— Kuulehan! huudahti nuori intiaani ja tarttui häntä käsivarteen. Muistathan kun tappelimme vungain kanssa ja pakenimme tuosta manalan rotkosta etelään? Seuraavana päivänä sinä lähdit metsästämään ja jouduit koirareen jäljille. Sinä kerroit seuranneesi latua ja nähneesi sen vierellä lumikengän jäljet ja lisäksi — niin kuin arvelit — Minnetakin mokkasiinin jäljen. Kauppa-asemalle tultuamme saimme kuulla Minnetakin lähteneen kahdella koirareellä Kenogamiin ja silloin päättelimme, että nuo lumikenkäin jäljet olivat Kenogamin miesten painelemia. Mutta siinä me erehdyimme. Ne olivatkin vungain jälkiä!

Vabi katsoi ystäväänsä, ja hänen äänensä värähti.

— Toinen oppaista, joka pahasti haavoittuneena pääsi pakenemaan, toi meille eilen illalla tiedon vungain hyökkäyksestä ja Minnetakin ryöstämisestä. Aseman lääkäri sanoo, että oppaan haava on kuolettava ja että hän tuskin elää huomiseen saakka. Sinä olet nyt ainoa toivomme! Sinä ja kuoleva opas olette ainoat, jotka tiedätte missä vungat hyökkäsivät. Nyt on ollut suojailmaa parisen päivää, ja jäljet ovat voineet tasoittua umpeen. Mutta sinähän näit Minnetakin mokkasiinin jäljen. Ja sinä näit lumikenkien jäljet. Sinä tiedät, minne päin he menivät!

Vabi puhui nopeasti, puuskittain ja vaipui sitten kiihtymyksen uuvuttamana jälleen reen pohjalle.

— Me olemme ajaneet sinua takaa kahdella koiravaljaikolla aamunkoitosta lähtien, hän lisäsi, ja me puristimme elukoista miltei kaiken hengen. Viime hädässämme teimme kahdesta valjaikosta yhden, ja minä jatkoin sillä yksinäni takaa-ajoa. Mukoki jäi kymmenkunnan mailin päähän ladulle.

Rodin veri oli jähmettyä kauhusta, kun hän kuuli Minnetakin joutuneen rosvojoukon päällikön Vungan kynsiin. Ei tarvinnut enää ihmetellä Vabissa tapahtunutta hirvittävää muutosta. Sekä Minnetaki että Vabi olivat useinkin kertoilleet hänelle, mikä kaamea sota vallitsi Vabinoshin ja tuon verenhimoisen villin välillä, ja viime talvena Rod oli itsekin joutunut siihen mukaan. Hän oli ollut mukana taistelussa, nähnyt vihollisia kaatuvan ja ollut joutumaisillaan Vungan koston uhriksi.

Hän muisteli ajatuksissaan mitä oli kuullut tuon verisen vihan alkusyystä.