Monia vuosia sitten oli nuori englantilainen George Newsome tullut hoitajaksi Vabinoshin kauppa-asemalle ja oli siellä tavannut intiaanipäällikön kauniin tyttären, josta oli tullut hänen vaimonsa.
Sotaisan naapuriheimon päällikkö Vunga oli ollut hänen kilpailijansa, ja sen jälkeen kun valkoinen mies oli perinyt voiton, hylätty kosija oli käynyt hellittämätöntä taistelua Vabinoshin väkeä vastaan. Vungan heimo luopui entisestä eräelämästään; heistä tuli lainsuojattomia metsärosvoja ja murhamiehiä, ja vähitellen vungista tuli koko erämaan kauhu.
Tuota katkeraa kamppailua oli nyt kestänyt vuosikausia. Vunga oli haukan tavoin väijynyt otollista tilaisuutta iskeäkseen kyntensä saaliiseen. Hän oli varastellut siellä, surmannut täällä ja koko ajan odottanut hetkeä, jolloin pääsisi käsiksi itse kaupanhoitajaan ja hänen perheeseensä. Muutamia kuukausia sitten Rod oli pelastanut Minnetakin kovassa kamppailussa punaisten rosvojen käsistä. Ja nyt tuo tyttö oli jälleen vihamiesten armoilla!
Rod käännähti Vabiin päin.
— Minä löydän jäljet, Vabi. Minä löydän ne vielä — ja sitten me seuraamme niitä vaikka pohjoisnavalle asti. Me annoimme vungille päihin tuolla rotkossa ja annamme niille vietäville nytkin. Me löydämme Minnetakin, vaikka saisimme etsiä häntä tuomiopäivään asti!
Metsästä kuului kaukaisia piiskanläimäyksiä ja vaimeita huutoja.
— Se on Mukoki! sanoi Vabigun.
3.
VUNGAIN JÄLJILLÄ
Huudot lähenivät, ja yhä äänekkäämpinä kaikuivat Mukokin piiskansivallukset, kun hän hoputti Vabin jättämiä koiraparkoja. Samassa hetkessä vanha soturi jo ilmaantuikin valjaikkoineen metsänaukeaman reunalle, ja molemmat nuorukaiset juoksivat häntä vastaan.