Karttaa ajatellessaan Rod vaistomaisesti tunnusteli takkinsa sisätaskua. Siellä oli jäljennös tuosta kartasta, jonka salaperäinen vetovoima toisi hänet kevään tultua uudestaan näille kaukaisille saloille. Silloin heidän kolmen oli määrä yhdessä tunkeutua pohjolan perille valtaamaan luurankomiesten jälkeensä jättämää erämaan kultaa.
Mutta haavekuvat katosivat hänen nähdessään puistatuksen käyvän nuoren intiaanin ruumiin lävitse. Seuraavassa tuokiossa Vabi avasi jo silmänsä ja nähdessään Rodin huolestuneet kasvot hymyili heikosti. Hän yritti puhua, mutta huulet pettivät, ja hän ummisti uudestaan silmänsä.
Roderickin kasvot olivat täynnä hätää ja pelkoa, kun hän kääntyi katsomaan kokenutta postimiestä, joka oli tullut hänen vierelleen. Kun hän vajaa vuorokausi sitten oli eronnut Vabigunista kauppa-asemalla, tämä oli ollut terveyden perikuva, solakka nuori jättiläinen, satojen seikkailujen karaisema.
Ja nyt — mikä muutos! Vabin sammuneiden, verestävien silmien, hirvittävän laihojen kasvojen ja voimattomien jäsenten näkeminen täytti hänen mielensä pelokkailla aavistuksilla.
Oliko mahdollista, että vain muutamien tuntien rasitus voi saada aikaan noin merkillisen muutoksen? Ja missä oli Mukoki, tuo uskollinen vanha erämies, jonka vartioivan katseen ulottuvilta Vabigunin ja Minnetakin ani harvoin sallittiin poistua?
Tuntui kuluvan kiduttavan pitkä aika ennen kuin Vabi jälleen avasi silmänsä, ja kuitenkin sitä kesti vain muutaman minuutin. Tällä kertaa Rod nosti hänen päänsä hellävaroen syliinsä, ja postimies asetti lihaliemikupin hänen huulilleen.
Lämmin, virkistävä juoma toi uutta eloa nääntyneeseen nuorukaiseen. Hän joi aluksi hitaasti, sitten yhä kiihkeämmin ja saatuaan kupin tyhjäksi hän yritti nousta istumaan.
— Saanko toisenkin kupillisen, hän läähätti. Se teki hyvää!
Hän nautti uuden annoksen vielä halukkaammin ja huomattavasti paremmalla tuloksella. Hän pysyi jo omin voimin pystyssä, ojenteli sitten jäseniään ja nousi toisten avulla jaloilleen. Hänen silmissään paloi pelottava hehku, kun hän katsahti Rodiin.
— Minä pelkäsin — etten — etten tavoittaisi teitä!