Mutta Rod pääsi, vaikka kiipeäminen ottikin kovalle, ja tarttuessaan vihdoin Vabin auttavaan käteen hänen keuhkonsa puuskuttivat kuin palkeet. Mukoki selviytyi paremmin.
He kiiruhtivat kanootille ja toivat yhdellä kertaa kaikki tavaransa kalliolle. Ensin laskettiin tavarat köysien avulla alas ja sen jälkeen liukuivat toverukset keloa myöten perässä. Mukoki kävi kirveineen puun kimppuun.
— Näin hyvä! hän huudahti, kun viimeinen isku kaatoi kelon rytisten kalliolle. Liika korkea paikka hullu koira hyppää!
— Mutta myös liian hyvä paikka lasketella luoteja meidän niskaamme, sanoi Vabi katsellen ylös. Leiri täytyy laittaa luodinkantaman ulkopuolelle.
— Mutta vasta sitten kun ensin olemme ottaneet selvää, onko meillä täällä onnea, Rod huomautti etsiskellen huuhteluastiaa tavarakääröstä. Nyt menemme ensimmäiseksi huuhtelemaan pohjahiekkaa!
Hän kiiruhti juoksujalkaa purolle Vabin tullessa perässä toista astiaa heilutellen. Mukoki katseli heidän jälkeensä ja naureskeli hiljaa itsekseen käydessään valmistamaan päivällistä. Pojat valitsivat kokeiluaan varten erään kohdan, missä vesi oli tuonut rantaan kasan soraa ja hiekkaa.
Rod ei ollut koskaan huuhtonut kultaa, mutta kylläkin lukenut miten sen piti tapahtua. Kaikkien kullanetsijöiden tuntema riemullinen, sykähdyttävä väristys kävi hänen lävitseen, kun hän täytti paistinpannua muistuttavan astiansa hiekalla ja pohjaliejulla, heilutti sitä nopeasti edes takaisin niin että sen sisältö joutui pyörivään liikkeeseen, kaatoi pois 'huuhteluvettä' ja otti lisää puhdasta vettä. Siten heilutellen, kaadellen ja täytellen hän jatkoi huuhtelua aloittelijan koko uutteruudella ja innolla.
Aina kun hän otti joesta puhdasta vettä astiaansa, kävi sen sisältö yhä selkeämmäksi ja tiiviimmäksi; neljännestunnin kuluttua oli alkuperäisestä pohjamudasta jäänyt vain kourallinen jäljelle.
Henkeään pidättäen hän tarkasteli innokkaasti, joko näkyisi kullan keltaista välkettä astian pohjalla. Kerran häneltä jo pääsi iloinen huudahdus, mutta kun hän soran seasta saikin puukkonsa kärjelle vain katinkultaa, oli hän hyvin tyytyväinen, ettei Vabi ollut kuullut hänen huudahdustaan.
Vabi istui kyykkysillään rantahiekassa ja kallisti astiaansa siten, että rotkon pohjaan paistava valju valo osui siihen. Päätään kääntämättä hän huusi Rodille.