— Kimpaleina? huudahti Rod ja kohosi samassa ylös kuin olisi saanut neulan piston pakaroihinsa. Miten iso se on?
— Herneen kokoinen — ison herneen! Rod juoksi — ei, lensi toverinsa luo.
— Katinkulta ei koskaan esiinny kimpaleina. Missä…
Hän kumartui katsomaan Vabin astiaan. Sen pohjasakassa kiilteli epäilyttävän keltainen nokare, veden sileäksi ja pyöreäksi sorvaama. Kun Rod otti sen hyppysiinsä, häneltä pääsi hämmästynyt vihellys, joka sai Vabin hätkähtämään.
— Vabi, me olemme hölmöjä! Rod huudahti yrittäen kaikin voimin estää ääntään vapisemasta. Katinkultaa ei ikinä tapaa tällaisina pyöreinä rakeina. Eikä katinkulta ole raskasta. Mutta tämä kimpale on raskas ja pyöreä!
Setrimetsiköstä vanhan majan takaa kuului Mukokin kimeä vihellys, joka merkitsi päivällisen valmistumista.
15.
SUVANNON AARRE
Vabi istui kuin puulla päähän lyötynä.
— Ei se ole — kultaa, hän viimein lausui harvakseen.