Kuin unessa hän tajusi pelottavan hahmon karkaavan kimppuunsa — julman intiaanijättiläisen, puukko iskuun kohotettuna.
Ehtimättä ajatella mitään Rod heittäytyi pitkälleen maahan, ja tuo liike pelasti hänen henkensä. Kumeasti karjahtaen intiaani horjahti hänen ylitseen, iski puukkonsa ja nyrkkinsä permantoon ja kaatui hänen vierelleen.
Kuukausia kestäneen korpielämänsä aikana Rod oli terästynyt ja tullut valppaaksi. Yrittämättäkään nousta hän pyörähti viholliseensa päin tavoittaen omalla puukollaan tämän rintaa. Mutta roisto oli yhtä vikkelä. Hänen vapaa käsivartensa kiertyi salamannopeasti Rodin kaulan ympärille, ja hetken ajan molemmat olivat kietoutuneina musertavaan sylipainiin, missä kummallakaan ei ollut mahdollisuutta käyttää iskuasettaan.
Tuona lyhyenä ratkaisevaa taistelua edeltävänä hetkenä Rodin aivot työskentelivät kuumeisesti. Vunga makasi selällään hänen allaan, hän itse vatsallaan tämän päällä; intiaanin puukkoa pitelevä käsi oli kurottunut hänen päänsä ylle, Rodin aseellinen käsi puristi sitä maalattiaan. Sen, joka halusi iskeä, oli saatava kätensä vapaaksi.
Intiaanin asento oli edullisempi — hänellä oli käsi jo valmiina iskuun, sen sijaan Rodin oli kohotettava kätensä iskuun. Toisin sanoen — kun Rodin ase kohoaisi ilmaan, olisi vastustajan puukko jo hänen rinnassaan.
Omituinen väristys kävi pojan ruumiissa, kun hän tajusi heidän mahdollisuuksiensa hirvittävän epätasaisuuden. Ellei hän kykenisi irtautumaan intiaanin puserruksesta, olisi hänen loppunsa varma. Hän saisi surmansa, ja Minnetaki joutuisi jälleen roiston saaliiksi.
Hänellä oli vain yksi keino — irrottautua toisen otteesta. Hän jännitti kaikki voimansa ponnistukseen, ja silloin hän sivulle vilkaistessaan näki Minnetakin. Tämä oli noussut seisomaan ja hänen kätensä olivat sidottuina selän taakse. Hänkin oli käsittänyt Rodin mahdottoman tilanteen, ja epätoivoisesti huudahtaen hän hyppäsi koko painollaan intiaanin kohotetun käsivarren päälle.
— Pian, Rod — pian! hän huudahti. Iske! Iske heti! Intiaani riuhtaisi karjahtaen käsivartensa vapaaksi ja kohotti sen suunnattomalla ponnistuksella iskuun; samalla hetkellä, kun Rodin ase upposi koko terällään vungan rintaan, tämän puukko iskeytyi maahan viiltäen mennessään Rodin käsivartta. Tuskasta parahtaen Rod kohottautui jaloilleen ja yrittäen kaikin voimin säilyttää tajuntansa sieppasi maasta intiaanin veitsen ja katkaisi sillä tytön siteet.
Sitten hän tunsi outoa huimausta ja jalat horjuivat hänen allaan. Hän tajusi lyyhistyvänsä kokoon, tunsi käsivarsien kiertyvän ympärilleen, kuuli kaukaisen äänen toistavan nimeään. Sitten hän vajosi syvään, tuskattomaan horrokseen.
Kun hän jälleen tuli tajuihinsa, oli kevyt käsi hänen otsallaan.