— Sinä oikeassa — minä väärässä, Rod kuuli Mukokin sanovan. Sinä pelasti Minnetaki — tappoi paha Vunga. Sinä suuri — kovasti suuri sankari!
Minnetaki työnsi lempeästi Mukokia kauemmaksi, ennen kuin tämä pääsi jatkamaan ylistystään, ja ojensi jälleen kylmää lähdevettä Rodin huulille. Poika tunsi olonsa kuumeiseksi, ja raikas vesi antoi viileyttä. Hän katseli kiitollisena tyttöä, ja tämä hymyili hänelle.
Sitten Rod huomasi, että Vunga oli siirretty pois majasta. Hän yritti kohottautua istumaan, ja Minnetaki auttoi häntä asettaen kokoon käärityn huovan hänen hartioidensa taakse.
— Et sinä olekaan niin pahasti haavoittunut kuin ensin pelkäsin, tyttö sanoi. Tarkoitan, ettei haavasi ole vaarallinen. Mukoki sitoi sen uudestaan, ja sinä toivut kyllä pian.
Vabi kietoi käsivartensa sisarensa ympärille.
— Rod, sinä teit miehen teon, hän sanoi hiljaa ja tarttui ystävänsä käteen. Jumala sinua siunatkoon!
Rod punastui ja sulki silmänsä. Minnetaki ryhtyi keittämään kahvia ja ruokaa ja Mukoki ja Vabi menivät huolehtimaan koirista.
— Jos jo huomenna jaksat olla ylhäällä, lähdemme Kenogamiin, sanoi tyttö. Sitten kerrot minulle kaikista seikkailuista, joita teillä on ollut. Vabilta olen kuullut niistä vanhoista luurangoista ja kultalöydöstä, mutta minä haluan tietää kaiken. Jospa te ottaisitte minut mukaanne, kun lähdette etsimään sitä aarretta!
— Minä ainakin toivoisin sinun tulevan! huudahti Rod innostuneena.
Puhu Vabille, ehkä hän suostuu!
— Pyydä sinäkin, Rod, tyttö maanitteli. Vaikka en kyllä usko sen auttavan. Isä ja äiti eivät ainakaan suostu. He pelkäävät aina, että minulle tapahtuu jotakin. Siitä syystä he juuri lähettivät minut pois kotoa ennen kuin te ehditte palata. Intiaanit olivat levottomampia kuin koskaan aikaisemmin, ja he luulivat minun olevan paremmassa turvassa Kenogamissa. Voi, miten haluaisin päästä teidän mukaanne! Olisi hauskaa ampua karhuja ja susia ja hirviä ja auttaa teitä löytämään kultaa. Roderick kiltti, puhu nyt Vabille!