— Säilyyköhän se täällä?
— Yhtä varmasti kuin jos se olisi kotonasi.
Ellei joku satu tulemaan ja varasta sitä, Rod lisäsi.
Vabi oli juuri ahkerana purkamassa veneen lastia, mutta keskeytti työnsä ja katsoi Rodiin.
— Varasta! hän huudahti ihmeissään.
Myös Mukoki oli kuullut Rodin huomautuksen ja pysähtyi kuuntelemaan.
— Rod, Vabi sanoi tyynesti, sellainen ei ole täällä tapana. Täällä saloilla ei edes tunneta varkaan nimitystä. Jos valkoinen metsästäjä sattuisi huomenna tulemaan tälle paikalle ja huomaisi, että eläimet ylettyvät repimään taljaa, hän naulaisi sen korkeammalle. Jos intiaani leiriytyisi tähän, hän laittaisi nuotionsa siten, etteivät savu ja kipinät pilaisi nahkaa. Rod, vaikka me täällä emme tiedäkään paljoa sivistyksestä, niin rehellisyytemme olemme ainakin säilyttäneet.
— Voi, minä en ajatellut mitä sanoin, Rod huudahti katuvana.
Toivoisin hartaasti, että olisin teikäläisiä.
— Mutta niinhän sinä oletkin, Vabi vastasi ja tarttui Rodin käteen.
Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa Ombabika-virtaa ylös, mutta nyt retkeläisten innostukseen oli tullut kiusallinen särö. Kultaluodin odottamaton löytyminen ja sen mahdollinen merkitys sai heidät pelkäämään, että heidän aarteensa kenties olikin jo löydetty.