— Varsin kummallista, Vabi lopetti tyynesti ja nousi pystyyn. Ehkäpä huomenna löydämme selityksen. Joka tapauksessa on parasta, ettemme jätä leiriä tänä yönä vartioimatta. Minä menen nyt nukkumaan ja sinä saat herättää minut hetken kuluttua.
Yö kului vartijan mielestä kiduttavan hitaasti ja hän oli iloinen, kun Vabi tuli vapauttamaan hänet puolenyön jälkeen. Aamunkoitteessa Vabi vuorostaan herätti hänet.
Mukoki oli myös jalkeilla ja oli jo kerännyt tavaransa. Hänen kasvonsa olivat jälleen ilmeettömät niin kuin tavallisesti, mutta pojat saattoivat panna merkille, että eilisiltainen pelko vielä heijasteli hänessä. Tänä aamuna hän ei kulkenutkaan poikien edellä, vaan asteli heidän rinnallaan ja lepäsi silloin kun hekin laskivat kanoottinsa maahan, ja koko ajan hänen silmänsä tarkastelivat tasankoa ja etäisiä harjanteita. Kerran kun Mukoki nousi korkealle kivelle katselemaan ympäristöä, Vabi kuiskasi toverilleen:
— Tuo on omituista, Rod — kerrassaan merkillistä.
Tuntia myöhemmin Mukoki laski kantamuksensa maahan. He olivat tällöin vain neljännesmailin päässä vuoren alaspäin viettävältä rinteeltä.
— Jättää kanootti tähän, hän sanoi. Lähtee hiljaa kuin kettu vanha leiri. Kukaties, mitä siellä näkee.
Mukoki kävi taas johtamaan pojat kintereillään. Mukokin ase oli ampumavalmiina, ja pojat seurasivat hänen esimerkkiään.
Alkaessaan lähestyä harjun lakea, missä Mukokin henki kerran oli riippunut hiuskarvan varassa, pojat tunsivat miltei sietämätöntä jännitystä. Mukokin pelko alkoi tarttua heihin. Monet kerrat Vabi oli nähnyt ystävänsä kuolemanvaarassa, mutta ei koskaan — ei edes silloinkaan, kun vungain kymmenpäinen joukko oli ollut heidän kintereillään — hän ollut nähnyt Mukokia näin tuskaisen varovaisena kuin nyt.
Vähän väliä Mukoki seisahtui kuuntelemaan ja katselemaan. Ei pieninkään oksa risahtanut hänen pehmeän mokkasiininsa alla; vähäinenkin linnun liikahdus, pensaan rasahdus, jäniksen loikkaus sai hänet hetkessä pysähtymään. Mikä hirvittävä pelko Mukokin mielen täyttikään? Oliko hän nähnyt jotakin muuta, mistä hän ei ollut kertonut heille? Ajatteliko hän jotakin sellaista, mitä hän ei ollut kumppaneilleen paljastanut?
He olivat harjun laella. Siellä vasta Mukoki suoristi ryhtinsä.