— Jo otti puukon kärki luotiin, hän sanoi. Se ei ole mennyt tuumaa syvemmälle.
— Sepä merkillistä, ihmetteli Vabi ja tuli katsomaan. Pitäisihän sen olla mennyt ainakin rungon puoliväliin. Hei Muki, tokkopa luoti olisi tehnyt sinulle suurtakaan vahinkoa…
Hän keskeytti lauseensa. Rod oli äkkiä huudahtanut. Hän piti puukkoa pystyssä ja osoitti sormellaan sen kärkeä. Hetken kaikki kolme tuijottivat siihen hämmästyksestä sanattomina. Puukon kärjessä näkyi pieni keltainen siru, joka kimalteli himmeästi.
— Taas kultaluoti!
Vabin huudahdus oli oikeastaan vain käheä kuiskaus. Mukoki tuntui lakanneen hengittämästä. Rodin katse etsi vanhan intiaanin katsetta.
— Mitä tämä merkitsee?
Vabi kaivoi kultaluodin ilmoille.
— Mitä ihmettä tämä oikein merkitsee? Rod toisti kysymyksensä.
Jälleen hän katsoi Mukokiin.
— Mies — joka ampu karhu — ei ole kuollu! tämä huohotti vastaukseksi. Sama pyssy — sama kulta, sama…