Hän nauroi nähdessään Rodin epäuskoisen ilmeen.
— Tarkemmin sanoen aiomme meloa sen ympäri, hän lisäsi. Muki ja minä olemme solmineet yhteen joka ikisen nuoranpätkän ja tavarasiteen mitä meillä on, jopa pyssynremmitkin, ja meillä on nyt lähes kahdeksantoista metrin pituinen köysi. Syötyä näytämme sinulle, mitä sillä aiomme tehdä.
Nyt aamulla ei kylmä karhunpaisti maistunutkaan toveruksille enää yhtä hyvin kuin illallisella, sillä matkan jatkaminen paloi jokaisen mielessä. Vabi vei sitten toverinsa vankilan itäisen seinän muodostaman ison kallion äärimmäiselle reunalle, kahlasi polviaan myöten veteen ja osoitti Rodille muuatta maankielekettä, joka työntyi virtaan noin kuudenkymmenen jalan päässä kallion toisella puolen.
— Jos jotenkin voisimme keinotella itsemme tuolle kielekkeelle, hän selitti, pääsisimme kurimuksen laskusta selville vesille. Tässä kallion kohdalla on tosin syvää, mutta alavirta ei tuottane paljonkaan vastusta. Arvelisin, että selviämme siitä. Ainakaan ei yritys ole varsin vaarallinen.
Kanootti hinattiin kallion reunalle ja laskettiin veteen, Mukoki asettui vanhalle paikalleen perään, ja Vabi sijoitti Rodin etupäähän.
— Sinä melot koko ajan vasemmalta puolelta ja niin voimakkaasti kuin suinkin jaksat, hän neuvoi. Minä jään tähän ja pidän kiinni köyden toisesta päästä, niin että jos joutuisitte pyörteeseen, minä voisin kiskoa teidät takaisin rantaan. Ymmärrätkö?
— Kyllä — mutta entä sinä itse? Miten…
— Minä uin! Vabi vastasi mahtaillen. Mokoma pieni lähteen silmä!
Mukoki nauraa hihitti, eikä Rod jatkanut enää kyselemistään, vaan käytteli airoaan saamansa ohjeen mukaan, kunnes kanootti todella oli päässyt kallion reunan takana olevalle maakielekkeelle. Katsoessaan taakseen hän näki Vabin kietoneen köyden vyötäisilleen ja seisovan nyt uumiaan myöten vedessä.
Saatuaan Mukokilta merkin Vabi heittäytyi pelottomasti uimaan, ja toiset vetivät häntä köyden toisesta päästä kuin mitäkin syöttiin käynyttä kalaa. Vaatteet olivat veneessä, ja kun hän oli saanut ne ylleen, olivatkin toverukset jälleen valmiit jatkamaan matkaa. Jonkin matkaa he kulkivat maitse kantaen kanoottia ja tavaroita, kunnes tulivat rotkovirran pääuomaan, johon tuohivene uudelleen laskettiin.