— No?
— Jos sanoisin teille, kuka olen, tyttö sanoi viimein, — niin tietäisitte, kuka vaanii henkeänne.
— Tuhat tulimmaista! Howland tuijotti tyttöön hämmästyneenä. Tämä nousi jälleen.
— Lähdettehän täältä? hän pyysi. — Lähdettehän huomenna?
Tyttö tarttui ovenripaan.
— Lähdettehän?
Myöskin Howland oli noussut ja sytytti nyt itselleen sikarin. Nauraen hän läheni tyttöä.
— Lähden, varmaan — katsomaan, että te pääsette onnellisesti kotiin.
Hän palasi sohvan luo ottamaan revolveria, jonka pisti taskuunsa. Hänen tullessaan taas ovelle sulki tyttö päättäväisesti häneltä tien.
— Te ette lähde täältä.