Ei hiiskaustakaan päässyt nuorukaisten huulilta, kun he katselivat tuota hurjaa menoa. Intiaanin tarkka silmä näki valkeassa kuutamossa monia pitkiä ja laihoja, miltei luuksi ja nahaksi nälkiintyneitä eläimiä; hänen toverinsa näki lauman kiihkeästi liikkuvia, voimakkaita petoja, jotka olivat aivan hullaantuneet päästessään niin lähelle lihavaa saalista.
Kuin leimauksessa vainottu ja vainoojat olivat menneet menojaan, mutta tuo hetki syöpyi lähtemättömäksi kuvaksi Roderick Drew'n mieleen. Ja sitä seurasi toinen vielä järkyttävämpi näky. Hän näki kuolemaan tuomitun vanhan sarvaan kääntyvän vainolaisiaan päin, kuuli hiljaisessa yössä näiden leukaperien loksahtavan yhteen, nälkiintyneiden petojen kumeaa murahtelua ja vielä erään äänen, joka saattoi yhtä hyvin olla mahtava, väräjävä kuolinparahdus kuin tukahtunut ulvahduskin.
Vabin suonissa veri kiehui kuumana samasta kiihkosta, joka oli saanut hänen esi-isänsä lähtemään sotapoluille. Erämaiden pojan silmät tarkkasivat lumoutuneina tuota murhenäytelmää, joka paraikaa tapahtui hänen alapuolellaan.
Se oli komea kamppailu. Hän tiesi, että vanha sarvas kuoli hitaasti mutta varmasti tuossa voimainkoetuksessa ja että sen päätyttyä muukin kuin pelkkä kaluttu luuranko pidättäisi verenhimoisia ahmatteja taistelupaikalla.
Hyvin varovasti hän suoristautui ja kosketti toverinsa polvea.
— Nyt on sopiva hetki, hän sanoi. Nyt lähdemme — aivan hiljaa — ja puun tältä puolelta!
Hän laskeutui verkalleen auttaen samalla Rodia, ja kun molemmat olivat päässeet maahan, kumartui intiaani kuten aikaisemminkin, jotta toinen nousisi hänen selkäänsä.
— Minä jaksan omin voiminkin, Vabi, kuiskasi haavoittunut poika. Tue minua vain vähän.
Intiaani kietoi käsivartensa Rodin vyötäisille, ja yhdessä pojat lähtivät painumaan syvemmälle viidakkoon. Neljännestunnin kuljettuaan he pääsivät pienen jäätyneen joen rantatöyräälle. Vastakkaisella rannalla, satasen metriä alempana, he havaitsivat näyn, joka sai kummankin huudahtamaan ilosta. Aivan joen partaalla, tiheän pihtakuusiryhmän peitossa, paloi iloinen leirinuotio. Vabin kajautettua äänekkään huhuilun tuli valkean viereen tumma varjo, joka vastasi huutoon.
— Mukoki! huusi intiaani.