Jälleen kiirivät hätälaukausten kaiut pitkin saloja. Muutaman silmänräpäyksen perästä kaiku tapasi Mukokinkin korvan, ja vanha soturi alkoi juosta nopeasti takaisin.
Rod syöksyi rinnettä alas häntä vastaan ampuen edelleen harvakseen ilmaistakseen toiselle missä päin hän oli, ja neljännestunnin kuluttua Mukoki jo ryntäsi loivaa rinnettä ylös.
— Vungat, läähätti Rod. He ovat hyökänneet leiriin! Katsokaahan! —
Hän viittasi savupilveä kohti. — Minä kuulin laukauksiakin!
Siunaaman ajan katseli jämeä vanha eränkävijä palavan leirin suuntaan, ja sitten hän sanaakaan sanomatta aikoi painua hirvittävää vauhtia rinnettä jälleen alas.
Seuraavaa puoli tuntia kestävää kilpajuoksua Rod ei unohtanut ikinä. Hänen oli mahdotonta myöhemmin käsittää, kuinka hänen oikein onnistui pysytellä Mukokin kintereillä. Heidän jouduttuaan sille kunnaalle, jonka takana laaksonnotko ja leiri sijaitsivat, olivat hänen kasvonsa veressä oksien repimistä naarmuista, hänen sydämensä jyskytti aivan revetäkseen, hengitys kulki vinkuen, eikä hän kyennyt lainkaan puhumaan. Mutta kunnaan harjalle hän joutui heti Mukokin jäljestä, pyssy ladattuna ja varmistettuna. Laelle päästyään he pysähtyivät.
Metsämajasta näkyi vain savuava rauniokasa. Elämästä ei merkkiäkään.
Mutta —
Läähättävästi parkaisten Rod sieppasi kiinni Mukokin käsivarresta ja osoitti hangella makaavaa olentoa kymmenkunnan askelen päässä mökinpaikasta.
Vanha soturikin oli nähnyt sen. Hän kääntyi valkoiseen nuorukaiseen, ja sellaista ilmettä Rod ei olisi osannut kuvitellakaan koskaan näkevänsä ihmiskasvoilla. Jos tuo hangella makaava olento oli Vabi — jos Vabi oli saanut surmansa — millainen Mukokin kosto olisikaan! Hänen toverinsa ei enää ollut sama Mukoki, jonka hän oli oppinut tuntemaan, hän oli villi, verenhimoinen metsähiisi. Tuossa hirvittävässä katseessa ei ollut rahtuakaan sääliä, ei rahtuakaan inhimillisyyttä. Jos tuo hangella makaava olento oli Vabi —
He syöksähtivät kunnaalta alas rotkoon, poikki järven jään, ja kohta oli Mukoki polvillaan lumessa makaavan hahmon vieressä. Hän käänsi sen selälleen ja nousi sitten pystyyn sanaakaan virkkaamatta tähystäen verestävillä silmillään savuaviin raunioihin.