"Entä mitä hän minusta sanoi?"
"Että sinä olit liittynyt armeijaan, ja että hän pelkäsi sinun … ettet siellä ottanut oikein menestyäksesi. Niin kaukana asiat tietysti usein käsitetään merkillisen väärin."
"Niin tietystikin", Wickham vastasi ja puri huultaan. Elizabeth toivoi jo vaientaneensa hänet; mutta hetken perästä hän jatkoi puhetta:
"Minä ällistyin nähdessäni Darcyn Lontoossa viime kuussa. Me sivuutimme toisemme kadulla monestikin. Ihmettelenpä, mitä asioita hänellä siellä mahtoi olla."
"Ehkäpä hän varusteli häitään neiti De Bourghin kanssa", sanoi Elizabeth. "Jokin erinomainen asia hänet tietystikin on vienyt tänä vuodenaikana pääkaupunkiin."
"Epäilemättä. Tapasitko sinä hänet Lambtonissa ollessanne? Muistelen kuulleeni Gardinereilta, että he olivat olleet puheissa hänen kanssaan."
"Tapasin kyllä. Hän esitti meidät sisarelleen."
"Todellako? Ja piditkö sinä neiti Darcysta?"
"Pidin oikein paljon."
"Olenkin todella kuullut, että hän parina viime vuotena on varttunut tavattomasti edukseen. Kun hänet viimeksi näin, hän ei ollut paljonkaan lupaava. Olen iloinen, että sinä pidit hänestä. Toivon, että hänestä kehittyy hyvä ihminen".