"Siitä saat olla varma; hän on jo kehittynyt ohi vaarallisimman ikäkauden."
"Satuitteko te käymään Kymptonin kylässä?"
"En muista, että olisimme käyneet."
"Mainitsen sen vain siksi, että siellä on se pappila, joka minun oli määrä saada. Mitä viehättävin paikka! Ja kerrassaan erinomainen pappila! Se olisi joka suhteessa soveltunut minulle."
"Mitä sinä olisit pitänyt saarnojen valmistamisesta?"
"Se olisi minulle ollut mieluista työtä. Minä olisin tietysti pitänyt sitä yhtenä virkani velvollisuuksista, ja helposti olisi se minulta luistanut. Eihän ihmisen pitäisi harmitella; mutta varmastikin se paikka olisi ollut kuin luotu minulle! Sellainen rauhallinen, mietiskeleväinen elämä olisi vasta oikein vastannut minun onnellisuuden ihannettani. Mutta niin ei pitänyt käymän. Kuulitko Darcyn koskaan mainitsevan tätä asiaa Kentissä ollessasi?"
"Olen kuullut lähteestä, jota pidän luotettavana, että tuo paikka oli määrätty sinulle ainoastaan ehdollisesti ja nykyisen tilanomistajan tahdosta riippuen."
"Oletko todellakin? Niin tosiaan, jotain sellaistahan se taisi olla. Muistanet kai, että minäkin mainitsin siitä sinulle jo heti tuttavuutemme alussa?"
"Kuulin myöskin, että oli aika, jolloin saarnainvalmistus ei ollut sinulle yhtä mieluinen kuin se nyt perästäpäin näyttää olevan; että sinä itse omasta ehdostasi luovuit papinuralta, ja että sait jonkinlaisen korvauksen tuosta luvatusta paikasta."
"Senkin sinä kuulit! Eikähän se vallan perätöntä puhetta olekaan. Muistat varmastikin, että siitäkin jo kerroin sinulle, kun tästä asiasta ensi kerran oli meidän keskemme puhetta."