Vanhempain kesken uutinen aiheutti aivan samanlaisen väittelyn kuin samanlainen sanoma oli aiheuttanut vuosi takaperin.
"Kohta kun herra Bingley on saapunut, rakkaani", sanoi rva Bennet miehelleen, "sinä käyt luonnollisesti toivottamassa hänet tervetulleeksi."
"Kaikkea vielä! Sinä pakotit minut viime vuonna käymään häntä tervehtimässä ja lupasit, että jos noudatin mieltäsi, hän varmasti naisi yhden tyttäristämme. Mutta kaikki meni hukkaan kuin tina tuhkaan, ja siihen katsoen en aio enää ruveta hulluttelemaan."
Hänen vaimonsa koetti todistella, kuinka tärkeätä ja välttämätöntä oli, että kaikki ympäristön herrat osoittaisivat kohteliaisuutta Netherfieldin isännälle tämän palatessa jälleen maatilalleen.
"Tuo on vallan hupsumaista kohteliaisuutta ja tapojen palvelemista", ärähti hänen miehensä. "Jos hän haluaa nauttia meidän seurastamme, niin tulkoon itse tänne. Hänhän tietää, missä asumme. Minä en vain rupea tuhlaamaan päiviäni ja hetkiäni juoksemalla naapurieni luona joka kerta kuin he suvaitsevat tulla ja lähteä."
"Sinulla on aina oma pääsi, ja kuitenkin sinun pitäisi tietää, kuinka paheksuttavan tylyä meidän puoleltamme on, jollet käy hänen puheillaan. Mutta saatpa nähdä, ettei sekään estä minua pyytämästä häntä meille päivällisille. Kohta saamme Longit ja Gouldingit päivällisvieraiksemme; ja silloin tulee meitä kolmetoista pöytään. Silloin on hänelle parahiksi tilaa joukossamme."
Tämä päätös lohdutti häntä, niin että hän jaksoi paremmin kestää miehensä käsittämätöntä omapäisyyttä; vaikka häntä suuresti peloittikin, että kaikki naapurit kukaties tulisivat näkemään tulijan ennenkuin he. Tulopäivän lähetessä Jane, jonka levottomuus ilmeisesti alkoi lähetä aallonharjaa, sanoi sisarelleen:
"Minä alan olla pahoillani, että hän tulee tänne lainkaan. Eihän se itsessään merkitse mitään; minä voisin kohdata hänet täysin välinpitämättömänä; mutta minun on vaikea jaksaa kuulla lakkaamatta toitotettavan siitä. Äiti tarkoittaa tietysti vain pelkkää hyvää; mutta hän ei arvaa — eikä kukaan arvaa — kuinka minä kärsin näistä puheista ja viittailuista. Olen oikein onnellinen, kun hänen vierailunsa Netherfieldissä viimein on ohitse."
"Minä toivon, että osaisin sanoa jotakin sinun lohdutukseksesi", vastasi hänen sisarensa; "mutta sitä en suurin surminkaan pysty tekemään. Sinun täytyy vain tuntea minun hellä osanottoni ja syvä myötätuntoni; ja turhaapa olisikin minun saarnata sinulle kärsivällisyyttä, sillä sitä on sinulla muillekin jakaa."
Hra Bingley saapui paikkakunnalle. Rva Bennet voi palvelijain välityksellä alusta pitäen seurata kaikkia hänen liikkeitään ja toimiaan, ja hän odotti joka päivä tulijaa vieraakseen. Kolmantena päivänä jo varhain aamupäivällä hänen oli sallittu makuuhuoneensa akkunasta nähdä odotetun vieraan avaavan Longbournin veräjän ja ratsastavan verkalleen taloa kohti.