Hän huusi kiihkeästi tyttärensä kokoon jakamaan hänen riemuaan. Jane pysyi itsepäisesti työnsä ääressä; mutta Elizabeth meni äitinsä mieliksi akkunaan — katsahti ulos kujalle — näki hra Darcyn ratsastavan tulijan rinnalla — ja palasi äänettömänä sisarensa luo.
"Hänen kanssaan on jokin vieras herra, äiti", sanoi Kitty. "Kukahan se voi olla?"
"Joku hänen tuttavansa arvatenkin, lapseni. Olen varma, ettemme häntä tunne."
"Ahaa!" huudahti Kitty; "sehän näyttää olevan sama mies, joka ennenkin oli aina hänen myötänsä. Herra — mikä hänen nimensä nyt olikaan — sellainen pitkä, ylpeä mies."
"Hyvä isä sentään! Herra Darcy — ja sehän tuo onkin, näen mä. No niin, kaikki herra Bingleyn ystävät ovat tänne tervetulleita; vaikka muuten täytyykin sanoakseni, että pelkkä tuon miehen näkeminenkin panee minut pahalle tuulelle."
Jane katsahti Elizabethiin hämillään ja osanottavaisesti. Hän tiesi hyvin vähän näiden viime kohtauksista Derbyshiressä; ja hänen kävi sääliksi sisarensa, jonka tietysti täytyi tuntea itsensä hyvin noloksi tavatessaan hyljätyn ihailijansa ensi kerran tämän pitkän kirjeen saamisen jälkeen. Molemmat sisaret tunsivat itsensä hyvin rauhattomiksi. Kumpikin oli hermostunut toistensa takia ja tietysti omastakin kohdastaan; ja koko ajan heidän täytyi kuunnella äitinsä lepertelyä, että hän aikoi ottaa hra Darcyn vastaan vain hra Bingleyn ystävänä eikä suinkaan salata vastenmielisyyttään häntä kohtaan. Elizabethia harmitti nyt, kun hän ei ollut voinut pakottaa itseään näyttämään Janelle rva Gardinerin kirjettä. Janelle hra Darcy voi täten olla vain mies, jolle hänen sisarensa oli antanut kertakaikkiset rukkaset ja jonka arvoa ei silloin ollut lainkaan tajunnut; mutta hänelle itselleen, joka tiesi enemmän, tuo mies oli heidän perheensä auttaja ja pelastaja, jolle he olivat mitä suurimmassa kiitollisuudenvelassa ja jota kohtaan hän itse tunsi kiintymystä, jollei yhtä hellää niin ainakin yhtä totista ja luonnollista kuin Jane tunsi Bingleytä kohtaan. Hänen hämmästyksensä nähdessään Darcyn nyt tulevan Netherfieldiin ja Longbourniin — tulevan omasta ehdostaan jälleen tapaamaan häntä — oli miltei yhtä suuri kuin hänen Derbyshiressä havaitessaan Darcyn aivan muuttuneen käytöksen häntä kohtaan.
Puna, joka ensi hetkellä oli karannut hänen poskiltaan, palasi niille kahta vertaa voimakkaampana, ja hänen silmänsä loistivat sykähdyttävän riemullisesta odotuksesta, kun hän ajatteli, että Darcyn mieltymyksen täytyi kaikesta huolimatta olla muuttumaton; mutta hänen oli sittenkin vaikea uskoa sitä todeksi.
"Odotetaanpa ensiksi, miten hän käyttäytyy", hän puheli rajusti sykyttävälle sydämelleen; "liian aikaista on vielä odottaa mitään hyvää."
Hän kumartui innokkaasti käsityönsä yli koettaen väkisin voittaa mielenkuohunsa ja uskaltamatta luoda silmiään ylös, kunnes hätäinen uteliaisuus pakotti hänet katsahtamaan sisarensa kasvoihin, kun palvelustyttö astui lattian poikki avaamaan ovea. Jane oli vähän kalpeampi kuin tavallisesti, mutta rauhallisempi kuin Elizabeth osasi odottaakaan. Herrain käydessä sisään hän punastui, mutta kykeni tervehtimään heitä jokseenkin tolkuissaan.
Elizabeth puheli vieraille niin vähän kuin kohteliaisuus suinkin salli, ja hän kumartui jälleen työnsä yli syventyen siihen harvinaisella innolla ja uutteruudella. Hän oli uskaltanut vain kerran vilkaista Darcyyn. Tämä näytti vakavalta kuten aina — tytön mielestä hän näytti paljon enemmän saman näköiseltä kuin vuosi takaperin täällä Hertfordshiressä ollessaan, kuin heidän viimeksi Pemberleyssä tavatessaan. Mutta ehkäpä Darcy ei voinutkaan hänen äitinsä läsnäollessa olla ja näyttää samanlaiselta kuin enon ja tädin luona. Se oli hyvin käsitettävä, vaikkakin tuskallinen arvelu.