Bingleytäkin hän oli joutanut vain pikimältään katselemaan ja havainnut tuona haihtuvana hetkisenä, että tämä näytti olevan sekä hämillään että mielissään. Rva Bennet tervehti häntä niin nöyristelevän sydämellisesti, että hänen tyttärensä punastuivat häpeästä, varsinkin verratessaan sitä äidin kylmyyteen ja jäykkyyteen toista vierasta kohtaan.
Kysyttyään Elizabethilta lyhyesti Gardinerin väen vointia — mihin tämä voi vain hyvin hämmentyneenä vastata — taukosi Darcy miltei tuppisuuksi. Hän ei käynyt edes istumaan tytön viereen; ehkäpä tämä seikka selitti hänen äänettömyytensä, mutta samoin ei ollut laita ollut Derbyshiressä. Siellä hän oli puhellut hänen ystäväinsä kanssa, jos ei ollut päässyt hänen itsensä kanssa puheisiin. Useita minuutteja kului, ilman että Elizabeth kuuli hänen ääntänsä; kun hän välistä varkain uskalsi uteliaisuutensa pakottamana silmätä hänen puoleensa, näki hän hänen katselevan yhtä paljon Janeen kuin häneen itseensä, mutta usein myöskin vain eteensä lattiaan. Elizabeth oli pettynyt, mutta samalla myöskin harmistunut itseensä siitä, että ollenkaan tunsi pettymystä.
"Voinko minä muuta enää odottaakaan hänen puoleltaan!" hän torui salaa itseänsä. "Mutta minkä vuoksi hän sitten tulikaan tänne?"
Hänellä ei ollut lainkaan halua puhella kenenkään muun kuin Darcyn kanssa; ja tälle hänen taas oli vaikea rohjeta puhua.
Vihdoin hän uskalsi tiedustaa hänen sisarensa vointia, mutta siihenpä puhelu tyrehtyikin.
"Siitä onkin jo pitkä aika, herra Bingley, kun te viimeksi olitte näillä mailla", huomautti rva Bennet säteillen.
Bingley myönsi sen hymyillen todeksi.
"Minä rupesin jo pelkäämään, ettette lainkaan enää palaisi. Ihmiset olivat todella tietävinään, että te Mikkelin päivän tienoissa luopuisitte koko vuokraoikeudesta Netherfieldiin; mutta minä toivon heidän toki erehtyneen. Paljon muutoksia on muuten näillä seuduin tapahtunut teidän poissaollessanne. Neiti Lucas on joutunut naimisiin ja muuttanut muualle, ja samoin yksi minun omista tyttäristäni. Arvaan, että tekin olette kuullut siitä; onhan teidän täytynyt nähdä se sanomalehdistä. Muistan, että siitä oli mainittu 'Timesin' ja 'Courierin' perheuutisissa, vaikkakin perin kierolla ja eriskummallisella tavalla. Sanottiin vain: 'Äskettäin vihityt: hra George Wickham ja nti Lydia Bennet', ilman että oli sanallakaan mainittu morsiamen isästä ja hänen asuinpaikastaan ja muusta sellaisesta. Arvaan, että lankoni Gardiner oli pannut uutisen lehtiin; mutta minä ihmettelen, kuinka hän saattoi antaa sen niin kömpelössä muodossa. Tottahan tekin tulitte sen huomanneeksi?"
Bingley ilmoitti huomanneensa ja lausui myöhäiset onnittelunsa. Elizabethin poskia poltti; eikä hän uskaltanut katsahtaa ylös ja nähdä, miltä Darcy tällöin näytti.
"Iloista on tietää, että yksikin tyttäristäni on joutunut hyviin naimisiin", jatkoi hänen äitinsä; "mutta samalla tuntuu sangen kovalta, että hänet on tempaistu niin kauaksi minun luotani. He ovat matkustaneet Newcastleen, joka kuuluu olevan ihan pohjoisrajalla, ja sinne he jäävät asumaan herra ties kuinka pitkäksi aikaa. Vävyni rykmentti on sijoitettu sinne; arvaan, että olette kuullut hänen eronneen ——n milisiväestä ja siirtyneen vakinaiseen väkeen. Luojan kiitos, että hänellä on sentään joitakin ystäviä, jotka huolehtivat hänestä, vaikkakaan ei niin monta kuin hän ansaitsisi omistaa."