"En suinkaan. Olin vain hyvin hämmästynyt."
"Sinun hämmästyksesi ei voinut olla suurempi kuin minun, joutuessani niin äkkiarvaamatta sinun eteesi. Omatuntoni sanoi minulle, etten ansainnut vähintäkään kohteliaisuutta sinun puoleltasi, enkä minä todella odottanutkaan muuta kuin saada maksun ansioni mukaan."
"Minun tarkoitukseni silloin", sanoi Darcy, "oli näyttää sinulle, niin kohteliaasti ja hellävaroen kuin taisin, etten suinkaan ollut niin halpamainen, että olisin kantanut sinulle kaunaa saamistani rukkasista; ja minä toivoin osakseni sinun anteeksiantamustasi, toivoin lievittäväni sinun huonoa ajatustasi minusta, antamalla sinun nähdä, että olin vaarinottanut sinun naulan päähän sattuneet huomautuksesi. Kuinka pian minussa sitten virisi uusia ja valoisampia toiveita, sitä en osaa sanoa, mutta luulenpa että ne nousivat jo puolituntisen perästä meidän ensi näkemästämme."
Tällaisissa puheissa he olivat kävelleet useita maileja aivan umpimähkään, kunnes he viimein kelloa katsottuaan keksivät, että oli jo aika pyörtää kotia.
"Minnekähän herra Bingley ja Jane ovat joutuneetkaan?" huudahti Elizabeth. Heistä oli suloista siirtyä keskustelemaan toisen lempivän parin asioista. Darcy oli hyvin iloissaan ystävänsä kihlauksesta — hänpä olikin siitä saanut kaikkein ensinnä tiedon.
"Minun täytyy kysyä, olitko kovastikin hämmästynyt kuullessasi siitä?" sanoi Elizabeth.
"En vähintäkään. Kun täältä viimeksi lähdin, arvasin että se piankin tapahtuisi."
"Toisin sanoen, sinä olit antanut siihen suostumuksesi. Sen verran minäkin voin arvata." Ja vaikka Darcy vastustikin tuon sanan käyttämistä, sai Elizabeth tietää, että se sangen hyvin ilmaisi asiaa.
"Lontooseen lähtöni edellisenä iltana", kertoi Darcy, "tunnustin ystävälleni erään asian, joka minun olisi kai pitänyt tunnustaa jo aikoja ennen. Minä kerroin hänelle, että kaikki edelliset huomioni, jotka olivat saaneet minun sekaantumaan hänen lemmenjuttuunsa, olivat olleet aivan perusteettomat ja järjettömät. Hän ällistyi suuresti. Sanoin edelleen, että uskoin erehtyneeni otaksuessani, että sisaresi oli hänestä välinpitämätön; ja kun voin hyvin huomata, että hänen oma kiintymyksensä sisareesi oli aivan muuttumaton, en epäillytkään, että he kohtakin löytäisivät onnensa."
Elizabeth ei voinut olla hymyilemättä huomatessaan, kuinka helposti hänen sulhasensa johti ystävänsä sydämenasioita.