"Puhuitko sinä omien vaarinottojesi perusteella", hän kysyi, "kertoessasi ystävällesi, että sisareni rakasti häntä, vaiko vain sen johdolla, mitä ilmaisin sinulle viime keväänä?"
"Ainoastaan omain huomioitteni perusteella. Minä olin pitänyt sisartasi tarkasti silmällä molemmilla viime käynneilläni teidän luonanne ja tullut vakuutetuksi hänen kiintymyksestään."
"Ja sinun vakuutuksesi siitä riitti avaamaan ystäväsikin silmät, arvaan mä?"
"Riittipä niinkin. Bingley on mitä vaatimattomin ja itseluulottomin veikkonen. Hänen suuri kainoutensa oli estänyt häntä luottamasta omaan arvostelukykyynsä hänelle näin kalliissa asiassa, mutta hänen luottamuksensa minun arvostelukykyyni teki hänelle kaiken toiminnan hyvin helpoksi. Minun täytyi tunnustaa hänelle vielä muuan asia, josta hän joksikin aikaa hyvin pahastui minuun, eikä suinkaan syyttä. Minä en voinut enää salata häneltä, että sisaresi oli ollut Lontoossa viime talvena kolmen kuukauden ajan, ja että minä olin tiennyt siitä, mutta tahallani pitänyt sen häneltä salassa. Hän tietysti suuttui kovasti. Mutta arvaan, että hänen suuttumuksensa suli oitis, kun hän sai tietää sisaresi todellisista tunteista häntä kohtaan. Ja silloin hän antoi minulle täydestä sydämestään anteeksi."
Elizabethin teki mieli huomauttaa, että hra Bingley oli aivan verraton ystävä, koska häntä kävi tanssittaminen kuin paperinukkea nauhasta, mutta hän malttoi ajoissa mielensä. Hän muisti, että Darcyn täytyi vielä oppia joutumaan harmistumatta naurunalaiseksi, ja että tätä opetusta oli vielä liian aikaista hänelle antaa.
LIX LUKU.
"Lizzy rakas, mihin ihmeeseen te molemmat meistä oikein eksyittekään?" kuului ensimmäisenä tervehdyksenä Janen suusta ja kohta toisintona kaikilta toisiltakin, kun Elizabeth saapui heidän luokseen ja istahti illallispöytään. Hän voi vain vastata, että he olivat kävelleet niin kauas, etteivät enää tunteneet paikkoja. Hän tunsi punastuvansa tätä sanoessaan; mutta onneksi ei kukaan siitä johtunut arvailemaan totuutta.
Ilta kului levollisesti, ilman mitään yllättäviä keksintöjä. Julkikihlattu pari puheli ja nauroi, salakihlattu pysyi hyvin vaitonaisena. Darcyn luonteenlaatu ei ollut sellainen, että sisällinen onni olisi pannut sen iloisesti ryöpsähtelemään; ja hämillään oleva ja kiihoittunut Elizabeth pikemminkin tiesi kuin tunsi olevansa onnellinen; sillä paitsi toisten välttämätöntä ällistystä kohta tapahtuvan paljastuksen johdosta oli hänellä odotettavissa ikävämpiäkin kokemuksia. Hän tiesi, ettei perheestä kukaan muu kuin Jane pitänyt Darcysta; ja hän pelkäsi, että toiset — uuden sulhasen ylhäisestä asemasta ja suuresta rikkaudesta huolimatta — kukaties tahtomattaan tulisivat liiankin selvästi ilmaisemaan vastenmielisyyttään häntä kohtaan.
Vasta myöhään illalla hän avasi sydämensä Janelle. Tämän oli mahdoton uskoa kuulemaansa.
"Nyt sinä lasket pilojasi, Lizzy. Tuo ei voi olla mahdollista! Kihloissa herra Darcyn kanssa! Ei, ei, sinä et saa peijata minua. Sehän on kerrassaan uskomatonta!"