"Siksi että sinä olit niin vakava ja vaitelias etkä käynyt ollenkaan rohkaisemaan minua."
"Mutta minähän olin itse niin ällistyksissäni."
"Niin olin minäkin."
"Sinun olisi pitänyt puhella minulle enemmän, kun olit päivällisillä."
"Mies, joka olisi ollut vähemmän liikutettu kuin minä, olisi kenties voinut."
"Kuinka onnetonta, että sinulla pitää olla aina järkevä vastaus jokaiseen pistelyyni, ja että minä olen kyllin järkevä myöntämään sen. Mutta ihmettelenpä, kuinka pitkälle olisit voinut mennä itsepäisyydessäsi, jos olisit saanut jäädä omaan johtoosi. Ihmettelen, milloin olisit tahtonut puhua ja olisitko edes ollenkaan, jollen minä olisi pyytänyt sinua puhumaan! Minun päättäväinen esiintymiseni, kun kiitin sinua hyvyydestäsi Lydiaa kohtaan, tehosi varmaankin mahtavasti sinuun. Ehkä liiankin mahtavasti, pelkään; sillä mitä tulee kaikesta siveysopista, jos meidän onnemme johtuu lupausten rikkomisesta; sillä enhän minä olisi saanut hiiskuakaan sinulle tästä asiasta. Lupaan, etten sitä enää koskaan tee."
"Sinun ei ole tarvis hätäillä. Siveysoppi pysyy muutenkin vakavasti pystyssä. Lady Catherinen anteeksiantamaton hyökkäys sinun kimppuusi ja hänen ponnistuksensa sinun mustaamiseksesi poistivat lopulta kaikki epäilykseni. Nykyisestä onnestani en ole lainkaan velkaa sinun kiittelyillesi sisaresi puolesta. Minä en ollut siinä mielentilassa, että olisin jaksanut odottaa sinun aloitettasi. Tätini tuomat tiedot antoivat minulle jälleen toivoa, ja minä olin lujasti päättänyt saada heti selvän tunteistasi."
"Lady Catherine on tehnyt meille arvaamatonta hyötyä, ja sen tiedon pitäisi tehdä hänet onnelliseksi, sillä hän tekee niin halusta hyötyä. Mutta sanoppa, mikä sinut toi niin odottamatta Netherfieldiin? Tulitko vain saadaksesi ratsastaa sieltä tänne Longbourniin ja perillä tulla ällistyneeksi? Vai oliko sinulla jotain vakavampaa mielessä?"
"Minun todellinen tarkoitukseni oli tulla näkemään sinua ja arvioida, oliko minulla vielä vähäisintäkään toivoa saada sinut rakastamaan minua. Tekosyyni — tai oikeastaan se syy, jonka silloin myönsin itselleni — oli saada nähdä, vieläkö sisaresi piti Bingleystä; jos tämän huomaisin, aioin tehdä ystävälleni sen tunnustuksen, jonka sitten teinkin."
"Rohkenetko koskaan ilmoittaa Lady Catherinelle, mitä täällä on tapahtunut?"