MARIE: En mitään — — en mitään, tässä on kahvisi.
GASTON: Kiitos — ei minun ole nälkä.
MARIE: No, (katsoo häneen) mutta mikä sinun on? olethan aivan punanen.
GASTON: Punanenko — sehän on onnellista.
MARIE: Onnellista!? silmät punasina ja tukka pystyssä.
GASTON, (tempasee häntä): Marie, Marie!
MARIE: Mikä sinun on?
GASTON: Sinä et ymmärrä minua!
MARIE: Mitä?
GASTON: Mitäkö?