MARIE, (vavisten): Niin?
GASTON, (muuttaen ääntään): Kaada minulle kahvini.
'MARIE, (purskahtaa nauramaan): Ahaha — sinä vasta olet hullu!
GASTON, (nauraa myöskin): Ah! ah! — — (pysähtyy äkkiä) niinkö sinusta? (istuu).
MARIE: No — herra Gaston — — —
GASTON, (itsekseen): Kyllä minä jo tiedän hänen salaisuutensa, säilyttäkäämme omamme.
MARIE, (kaataen kahvia): Haluatko väkevää?
GASTON, (nuuskien oikealle): Se löyhkää tänne asti.
MARIE: Mitä?
GASTON: Olkaamme viisaat.