MARIE: Niin sinä olet virheetön!
GASTON, (huudahtaa): Ah! (hän tarttuu Marien hihaan ja vie sen liki nenäänsä).
MARIE, (pelästyy): Mikä sinulle tuli?
GASTON, (nousee ylös ja itsekseen): Ja hänen pukunsakin haisee sikarille.
MARIE: Sanani kautta, sinä olet hullu!
GASTON, (menee Marien luo): Olen virheetön sanot — — — mutta miellyttääkseni sinua minulla pitäisi olla virheitä!
MARIE: Mitä sinä sanot?
GASTON: Niitä on kyllä kurjia olentoja, jotka sallivat itsellensä mitä tahansa — - minä en pidä niistä — jotka ihailevat tupakkaa! — — jotka haisevat tupakalle!
MARIE, (itsekseen): Taivas!
GASTON, (tarkastellen Marieta): Minä puhun sikarista, niinkuin puhuisin muusta asiasta, koska sitä inhoan — — — koska sitä vihaan — — koska — — (itsekseen) hän punastui, painaa alas katseensa — — sanani ovat käyneet hänelle sydämeen — — — ja minulle otsaan (pyyhkii otsaansa ja menee Marien luo tyynenä).