GASTON, (ajatuksiinsa vaipuneena): Tournon'in kadulla, kukikas puku, sininen vyö.
MARIE: Onko mielesi hyvä, kun saat tuoreita leivoksia?
GASTON, (herää ajatuksista): Leivoksia — — kuka on puhunut leivoksista?
MARIE: Mitä sinä uneksit?
GASTON: En mitään — — mutta kun koko aamun kirjoittaa numeroita pankkiirin luona, niin tyhmistyy.
MARIE: Pankkiirille se ei tee mitään, jos tyhmistyy, sillä hän tulee kyllä aina korvatuksi, mutta hänen työntekijöilleen se olisi onnettomuus.
GASTON, (ottaa vaimoaan kädestä): Sano minulle, miksi sinä tänään kävit kaupungilla, koska kerran Catherine noutaa sinulle kaikki mitä tarvitset.
MARIE: Kun on yksin, ilmaantuu useita pikku tarpeita, joita varten täytyy joskus mennä ulos.
GASTON: Ja mitä sinä nyt ostit?
MARIE: Silmäneuloja, joita puuttui minulta.