GASTON: Minkä tähden.
MARIE: Sen tähden että — —
GASTON: Sen tähden että — —
MARIE: Sanon sen sinulle myöhemmin.
GASTON, (tarkastellen häntä): Eihän meillä koskaan ole mitään salattavaa toisiltamme, ei koskaan — mitä — ei koskaan!
MARIE: Nyt minä tuon aamiaisesi.
GASTON: Ja minä tulen nauttimaan lepohetkestäni.
(Gaston menee vasemmalle huoneeseen ottaen hattunsa ja sateenvarjonsa. — Marie menee oikealle).
V KOHTAUS.
MARIE, (pysähtyen): Ei yhtään salaisuutta! mies parka! jos hän tietäisi — — että minulla on salaisuus ja suuri salaisuus — — ja kun ajattelen, että hän näki minut ja että hän olisi voinut seurata minua ja nähnyt minun astuvan siitä ovesta sisään (keskeyttäen puheensa) Brr! ihan kangistun. Kuinka kamalata onkaan joutua näin intohimojen valtaan. Ja hyvä Jumala — kuinka miehet ovat onnellisia, he sallivat itselleen jos jotain mutta meiltä naisilta on kaikki kielletty, meille ei suoda pienintäkään oikkua. Täytyihän minun itseni sinne, sillä ei minun luokseni voida tulla.