KLAARA. Herrani!
(Kumartaa).
KEIKKANEN. Ja tuo toinen nainen — Oo! Varjele mua — —!
(Ottaa pullon, haistaa sitä).
KLAARA. Taivas!
AINI (hiljaa). Tekikö mun katsantoni hänen noin pahaa?
KEIKKANEN. Minä toinnun toki vähitellen. Te olette neiti Aini. — Minulle on tosin kerrottu teidän vallan erinomaisesta suloudestanne, mutta kertoja jäi vähintäänkin viisi kuudetta pykälää totuuden sata-pykäläisen määrän tälle puolelle, (kumartaa). Neiti Aini, minä olen Keikkanen — nuorempi tietysti — sitä mun ei tarvitse lisätäkkään; näkeehän sen jokainen itsekkin. Varmaan tekin sen huomasitte?
AINI (kumartuu syvään, silmät melkein ummessa).
STOOL (hiljaa Keikkaselle). Mitä hänestä pidätte?
KEIKKANEN. Sit' en voi kielin kertoakkaan — mun täytyy vallan vai'eta. (Itsekseen). Hän näkyy myöskin vaikenevan!