Minun uskoni hajun ohjaamiskykyyn horjuu. Ikävä kyllä, en voi tehdä enää lisäkokeita, sillä sinä samana päivänä vankini heittää henkensä munittuansa hedelmöittymättä jääneet munansa häkin rautalankaverkkoon. Se menehtyi tuloksettomaan vartomiseen.
Minun täytyy odottaa tulevaan vuoteen saadakseni uusia perhosia ja täydentääkseni kokeilujani.
Kesällä ostan toukkia viidellä pennillä kappaleen. Tämä kauppa on mieleistä muutamista naapurieni poikaviikareista, jotka tavallisesti hankkivat minulle kaikenkaltaisia tavaroita. Torstaisin, päästyään hirveistä verbien taivutuksista, he juoksentelevat ympäri maita ja mantuja ja löydettyään silloin tällöin suuren toukan kantavat sen minulle kepakon nenässä. Poikapahat eivät uskalla siihen koskea ja ihmetellen katselevat minun rohkeuttani, kun otan sen käteeni kuten he itse ottaisivat omat silkkimatonsa.
Ranskassa on kouluilla lupa joka torstai. Syötettyäni toukkia mantelipuun lehdillä ne koteloituivatkin muutamien päivien kuluttua. Seuraavana talvena etsiskelin vielä koteloita ravintokasvien juurilta ja sainkin monta entisten lisäksi. Tutkimuksista innostuneet ystäväni auttoivat myös minua. Ja lopulta kaiken puuhan, juoksun, kaupanhieronnan ja risukkojen raapimisten jälkeen olen saanut haalituksi kokonaisen kotelovalikoiman. Koteloiden joukossa on kaksitoista muita suurempaa ja painavampaa koteloa. Niistä tulee naaraita.
Mutta taaskin toiveeni pettyvät. Toukokuussa, juuri silloin kun koteloiden aika on puhjeta, tulee takatalvi. Mistraltuuli ulvoo, repii platanien lehtialut ja ripottelee ne pitkin maata. On kylmä kuin joulukuussa. Taas saa sytyttää iltaisin takkavalkean ja ottaa paksun vaatetuksen, jonka jo on heittänyt pois.
Perhosille tulee kovat koettelemusten ajat. Koteloiden puhkeaminen on hidasta, niistä kömpivät ovat kohmettuneita.
Naaraat vartovat häkeissään, tänään toinen, huomena toinen aina syntymisvuoronsa mukaan, mutta vain muutamia koiraita tulee vierailulle. Niitä töyhtöpäitä kyllä on lähellä, sillä olen laskenut kaikki kokoelmani koteloista päässeet puutarhaan, merkittyäni ne kuten ennenkin. Tulee vain joitakuita, tulkootpa sitten läheltä tai kaukaa, ja nekin ovat innostuksettomia. Ne lentävät sisään ja hetken kuluttua katoavat taas eivätkä enää palaa. Kylmyys on jäähdyttänyt rakastelevaisiakin.
Ehkä alhainen lämpömäärä vaikuttaa myös hajujen synnyttäjiin, naaraisiin, haitallisesti, ehkä lämpö niitäkin kiihoittaa, kylmä lamauttaa kuten hajujen vastaanottajia, koiraita.
Oli miten oli, mutta tämä vuosi on taas mennyt hukkaan. Miten katkeraa onkaan, että kokeiluni ovat vuodenaikojen oikkujen orjia!
Yritän vielä kolmannen kerran. Kasvatan toukkia, juoksentelen koteloita etsimässä, ja toukokuun tullessa onkin minulla taas niitä tarpeeksi suuri varasto. Kevät on kaunis, niinkuin toivoinkin. Taas tulee perhosia tulvanaan kuten ensi kerralla sen suuren hyökkäyksen aikana, joka aiheutti nämä tutkimukseni.