Näen jonkun lentävän kaukaa muurien ja kypressiaidan ylitse. Niitä tulee joka suunnalta, mutta yhä vähemmän ja vähemmän. Olen lyönyt laimin kokoontumistilaisuudessa olon, ja nyt ovat jo melkein kaikki kutsuvieraat saapuneet.
Menen sisään. Tällä kertaa näen ihmeellisen näytelmän, jollaiseen jo suuret yöperhoset ovat tutustuttaneet, mutta nyt näen sen selvällä päivällä, joten ei pieninkään yksityisseikka jää huomaamatta. Huoneessa leijaa kokonainen pilvi perhoskoiraita, noin kuusikymmentä, sikäli kuin niitä voi laskea tuosta liikehtivästä sekamelskasta. Jotkut lentävät ikkunan luo kierrettyään rautalankahäkin, mutta palaavat pian tehden taas kierroksensa. Innokkaimmat laskeutuvat häkin päälle hätyytellen toisiaan jaloillaan, tuuppien ja koettaen tunkeutua paraimmille paikoille. Väliseinän toisella puolella odottaa vanki rauhallisena, paksu takaruumis verkkoa vastaan riippuen. Ei liikutuksen merkkiäkään herätä hänessä tuo levoton tungos.
Mennen ja tullen, istuen häkin päällä ja lennellen huoneessa ne ovat jatkaneet kolmisen tuntia hillitöntä häätanssiaan. Mutta aurinko laskeutuu, ja ilma hiukan viilenee. Se jäähdyttää myös perhosten intoa. Monet lentävät ulos palaamatta enää takaisin. Toiset hakevat sopivan paikan odottaen huomista kokousta, ne asettuvat suljetun ikkunan pienapuulle, kuten riikinkukkokehrääjänkin koiraat tekivät. Juhla on päättynyt täksi päiväksi, mutta se kait alkaa huomenna uudestaan, sillä se on jäänyt suojelevan rautalankaverkon takia tuloksettomaksi.
Vielä mitä! Suuren erehdykseni tähden se ei enää alkanutkaan. Iltamyöhällä tuotiin näet minulle rukoilijasirkka (Mantis religiosa), jonka erinomaisen pieni ruumis oli huomiota ansaitseva. Ajatellen iltapäivän tapahtumia, hyvin hajamielisenä panin kaikessa kiireessäni tuon petohyönteisen talteen kehrääjän häkkiin. Ei pistänyt päähänikään, ettei tämä yhdessä asuminen voisi luonnistua. Sirkkahan oli niin hento ja toinen niin paksu. Minun ei siis tarvinnut mitään pelätä.
Mutta miten huonosti tunsinkaan tuon elukan lihanhimon! Seuraavana päivänä näin katkeraksi hämmästyksekseni sirkan ahmimassa isoa perhosta. Pää ja rinnan etuosa olivat jo tipotiessään. Kauhea elävä, miten pahasti teitkään! Hyvästi tutkimukseni, joita olin hartaasti ajatellut koko yön! Kolmeen vuoteen en niihin voi ryhtyä, kun en saa toista perhosta.
Tästä vastoinkäymisestä huolimatta älkäämme unohtako sitä vähää, minkä jo opimme. Noin kuusikymmentä koirasta kokoontui yhtenä ainoana iltana. Kun muistaa, kuinka harvinaisia kehrääjät ovat, ja miten minä ja apulaiseni etsimme niitä turhaan vuosikausia, niin tämä luku hämmästyttää. Siis sieltä, mistä ei hakiessa löytynyt yhtään ainoaa, sieltä keräsi naaraan houkutuskeino niitä koolle kokonaisen parven.
Mutta mistä ne tulivat? Epäilemättä hyvin kaukaa ja joka suunnalta. Niin kauan olen tehnyt matkoja ympäristööni, että joka pensas, joka sorakasa on minulle tuttu ja voin vakuuttaa, ettei tammikehrääjää siellä ole ollut.
Kolmen vuoden kuluttua suo onni, jota niin hartaasti olen odottanut, taas minulle kaksi kehrääjän koteloa. Niistä kummastakin tulee naaras muutaman päivän väliajan perästä keskipalkoilla elokuuta. Tämä onnenpotkaus tekee mahdolliseksi uudistaa kokeeni ja järjestää ne hiukan toisin.
Teen hetimmiten vielä kerran kokeilut, joihin jo riikinkukkokehrääjä antoi sangen varman vastauksen. Päivällä liikkuja ei ole yövaeltajaa tyhmempi. Se ei välitä kepposistani, vaan lentää erehtymättä rautalankahäkkiin teljetyn luokse, mihin paikkaan kojeen huoneessa siirtänenkin. Se osaa sen hakea vaatekaapin kätköistä, se löytää sen laatikosta, jos laatikko ei ole aivan tiivis. Mutta jos laatikko on ilmanpitävästi suljettu, lopettaa se lentonsa tietojen puutteessa. Siihen saakka siis vain riikinkukkokehrääjäkoiraan suurenmoisten saavutusten toistamista.
Jos laatikko on tiiviisti suljettu, joten sen ilma ei ole yhteydessä ulkoilman kanssa, ei tammikehrääjäkoiras saa mitään viestiä vangitulta. Ei yksikään saavu, vaikka laatikko olisi avonaisen ikkunan laudalla silmin nähtävänä. Siksi tulee mieleeni yhä varmempana ajatus erittyvästä hajusta, joka ei voi tunkeutua metallisen, puisen, pahvisen tai lasisen suojuksen läpi.