Tarkastakaamme munimisaikana toukokuun lopulla tai kesäkuussa herneitä, jotka ovat vielä vihreitä ja pehmeitä. Melkein kaikissa, joissa on toukka, on lukuisia pisteitä, samanlaisia kuin kuivissakin, joista kärsäkäs on jo lähtenyt pois. Onko se merkki usean pöytävieraan läsnäolosta? On kyllä. Kuorimme nyt varovasti herneen, eroitamme sirkkalehdet ja paloittelemme ne, jos tarvis vaatii. Silloin me näemme useita toukkia, vielä nuoria, käyristyneitä ja pyyleviä, joista kukin potkii omassa pyöreässä komerossaan.
Rauha ja hyvinvointi näyttää vallitsevan yhdyskunnassa. Veljesten kesken ei ole riitaa eikä kateellista kilpailua. Kulutus alkaa, ruokaa on yllinkyllin ja pöytätovereita eroittaa toisistaan sirkkalehtien koskemattomien osien muodostamat seinämät. Kun naapurukset ovat siten eristettyinä eri kammioihin, niin ei tarvitse pelätä toraa, ei satunnaista eikä tahallista iskua. Jokaisella vieraalla on yhtä suuri omistusoikeus, yhtä hyvä ruokahalu ja yhtä paljon voimia. Mutta miten päättyy tämä yhteinen ruokaliike?
Panen lasiputkeen paloiteltuja herneitä, joissa on paljon toukkia. Toisia avaan joka päivä, joten aina näen, miten pöytätoveruus edistyy. Aluksi ei ole mitään erityistä havaittavissa. Joka toukka eristettynä ahtaaseen koloonsa nakertaa seiniä ympäriltään. Rauhallisesti ja säästävästi ne syövät, ne ovat vielä niin pieniä, että atomista jo saisivat kyllikseen. Mutta hernekakku ei riitä niin monelle loppuun saakka. Nälänhätä uhkaa, kaikkien täytyy kuolla yhden ainoan hyväksi.
Asioiden kulku muuttuukin pian. Yksi toukka, se, joka on herneen keskustassa, kasvaa nopeammin kuin toiset. Tuskin se on tullut kilpailijoitaan suuremmaksi, kun nämä viimemainitut jo lakkaavat syömästä ja kaivamasta itseään kauemmaksi. Ne eivät enää liiku, ne alistuvat kohtaloonsa, kuolevat hiljaisesti, kuten itsetiedottomat pikkueläimet kuolevat. Ne häviävät, liukenevat, joutuvat perikatoon. Nämä uhreiksi joutuneet olivat liian pieniä ja heikkoja. Ainoalle eloon jääneelle kuuluu sen jälkeen koko herne. Mikä tappoi toiset tämän yhden etuoikeutetun ympäriltä? Täsmällistä vastausta ei voi antaa, asian voi vain olettaa.
Ehkäpä herneen keskuksen on auringon kemia tehnyt imelämmäksi, joten se on parempaa ravintoa hennolle toukalle kuin pintaosat. Ehkäpä keskustassa olevan toukan ruuansulatuskanava tulee tästä sokeripitoisesta ravinnosta erikoisen vahvaksi ja sopivaksi sittemmin sulattamaan kovempiakin osia. Saahan kapalolapsikin ensin maitoa, ennenkuin sille annetaan leipää tai puuroa. Eikö herneen keskusosa voisi olla hernekärsäkkäälle äidin rintana?
Niin pian kuin joku herneeseen kaivautuneista toukista, saatuaan sattumalta hyvän suunnan, saapuu keskusmeijeriin, niin se jää sinne pysyväiseksi asukkaaksi ja kaikki muut kulkevat kohti perikatoaan. Mistä ne tietävät, että keskuspaikka on jo vallattu? Kuulevatko ne toverinsa jyrsivän seinää, huomaavatko ne nakertelun tärisemistä kauas? Jotain sen tapaista lienee asioiden kulku, sillä toukat lakkaavat heti porautumasta keskustaan. Taistelematta onnellisen valloittajan kanssa, koettelematta sitä ajaa ulos jättäytyvät nämä viivästyneet kuolemaan. Minä rakastan naiden pienten matti-myöhäisten vilpitöntä kohtaloonsa alistumista.
Hernekärsäkkään toukka.
Seuratkaamme hernekärsäkästoukan kehitystä sen jälkeen kuin sen veljet ovat kuolleet ja se on jäänyt yksin herneen perijäksi. Se tekee siemenen keskustassa sitä, mitä madot yleensä tekevät, se syö. Se nakertaa ympäristöään, suurentaa komeroaan, jonka sen pullea maha aina kuitenkin täyttää. Jos sitä kiusaan, kääntyy se veltosti kolossaan ja heiluttaa päätään. Sillä tavoin se valittaa minun tunkeilevaisuuttani. Jättäkäämme se rauhaan.
Toukka kasvaa niin pian, että se mätäkuun helteiden alkaessa valmistelee jo vastaista vapautumistaan. Täysimuotoisella hyönteisellä ei ole työaseita kaivaukseen tiensä silloin jo kovettuneiden herneenkuorien läpi. Toukka tietää tämän tulevan kykenemättömyyden ja auttaa sitä sen vuoksi aivan mestarillisesti. Vahvoilla leuoillaan se kovertaa aivan pyöreän ja sileän ulostuloaukon. Parempaa ei meidän norsunluusorvimmekaan voisi porata.
Mutta tämän reiän kaivertaminen ei yksin riitä, on myös pidettävä yhtä hyvää huolta arkaluontoisen koteloitumisen rauhallisuudesta. Reiästä voisi näet päästä joku vihollinen vahingoittamaan puolustautumaan kykenemätöntä koteloa. Reikä on siis tukittava, ja se tehdäänkin taidokkaasti.