Vihdoin kymmenen aikaan tulee eronhetki. Koiras on löytänyt tiilen, jonka katos näyttää niin houkuttelevalta. Se päästää toisen kätensä irti, mutta pitää toisella vielä kiinni toveriaan, raapii jaloillaan tiilen alusta ja lakaisee sitä hännällään. Luola avautuu. Se menee sinne ja vetää vähitellen väkivallatta suvaitsevaisen skorpionittaren perässään. Pian ovat molemmat kadonneet. Hiekkakasa sulkee asunnon. Aviopari on kotonaan.
Niiden häiritseminen olisi moukkamaista. Sekoittuisin asiaan liian aikaisin ja sopimattomalla hetkellä, jos heti tahtoisin katsoa mitä siellä tapahtuu. Ehkä asioiden valmistelu kestää suurimman osan yötä ja kauan valvominen alkaa painostaa minun kahdeksankymmenvuotiasta päätäni. Polviniveleni jo väsyvät. Nukku-Matti tulee. Hyvää yötä!
Koko yön minä uneksin skorpioneista. Ne juoksevat peitteeni alle, ne kävelevät kasvoillani. Seuraavana päivänä jo aamun sarastaessa olen kohottamassa tiiltä. Naaras on yksin, koiraasta ei jälkeäkään, ei yömajassa eikä lähistöllä. Ensimäinen pettymykseni, jota vielä monta muuta seuraa.
Touk. 10 p. — Seitsemän seuduissa illalla. Taivas pilvessä, ennustaen rankkasadetta. Häkissä erään tiilen alla on pariskunta liikkumatta otsa vasten otsaa, pihdit toisissaan kiinni. Varovasti nostan tiilen, että voin mukavasti seurata tiilimajan omistajien kohtausta. Yö jo pimenee, mutta mikään ei voi, kuten minusta näyttää, häiritä katottoman asumuksen rauhaa. Aimo sade pakoittaa minut peräytymään. Molemmat rakastavaiset ovat häkin kannen suojassa, niiden ei tarvitse välittää sateesta. Mitähän ne nyt tekevät katottomassa komerossaan?
Tunnin kuluttua lakkaa sade ja minä palaan skorpionieni luo. Ne ovat muuttaneet majaa toisen läheisen tiilen alle. Yhä pitäen kiinni toisistaan on naaras ulkona, koiras sisällä valmistelemassa asuntoa. Joka kymmenen minutin kuluttua me vaihdamme vahtivuoroamme, ettei sopiva hetki menisi huomaamatta, sillä minusta näyttää se olevan jo lähellä. Huolellisuutemme on kuitenkin turhaa, sillä kahdeksan aikaan pilkkopiineässä lähtee siihen asuntoonsa tyytymätön pari kävelylle. Käsikädessä ne hakevat uutta katosta. Koiras takaperin kulkien suuntaa matkan, ja valitsee asuinsijan, naaras seuraa kuuliaisena. Toistuu samat menot, jotka näin huhtik. 25 p:nä.
Lopulta löydetään tiili, joka miellyttää. Koiras ryömii sen alle päästämättä tällä kertaa käsiään toverinsa käsistä. Muutamalla hännän huiskauksella lakaistaan häähuone puhtaaksi. Skorpionitar menee sisään johtajansa jäljessä, joka sitä hellästi vetää.
Parin tunnin kuluttua käyn niiden luona, luullen antaneeni niille jo kylliksi aikaa valmistelupuuhiin. Kohotan tiiltä. Ne ovat yhä samassa asennossa vastakkain ja käsitysten. Tänään en nähnyt enempää.
Seuraavanakaan päivänä ei mitään uutta. Vastatusten, toisiaan katsellen, jalankaan liikkumatta, pitkittävät puolisot tiilen alla, käsikädessä loppumatonta kohtaustaan. Illalla auringon laskiessa eroavat lempiväiset vuorokauden kestäneen yhdessäolon jälkeen. Koiras lähtee pois, naaras jää tiilen alle ja niiden suhde ei edistynyt rahtuakaan.
Tähänastisista havainnoista selviää kaksi seikkaa. Kihlajaispromenadin perästä tarvitsee pariskunta rauhaisan piilopaikan. Avioliittoa ei koskaan lopullisesti solmita avotaivaan alla, häärivän joukon keskellä tai kaikkien nähden. Jos nostaa niiden asunnon katon vaikka kuinkakin varovasti, niin lähtevät, olipa päivä tai yö, molemmat yhdistyneet, jotka näyttävät olevan toistensa katselemiseen vajonneina, marssimaan ja hakemaan uutta huoneistoa. Toiseksi huomasin, että pari viipyy hyvin kauan tiilikiven alla. Näin niiden olleen siellä kaksikymmentäneljä tuntia, eikä sittenkään mitään ratkaisevaa tapahtunut.
Toukok. 12 p. — Mitähän tämä ilta opettanee? Ilma on lämmin ja tyyni, hyvin sopiva öisiin huvitteluihin. Eräs pari on muodostunut, en nähnyt niiden ensimäistä kohtausta. Tällä kertaa on koiras paljon hennompi kuin paksu naaras, mutta kuitenkin se hoikkahousu täyttää urheasti tehtävänsä. Takaperin kulkien tavalliseen tapaan ja häntä pystyssä se vie lihavan morsiamensa kävelylle. Ne kiertävät kerran lasiseinien vieriä, kiertävät toisen, milloin myötäpäivään, milloin vastakkaiseen suuntaan.