"Hyvin kernaasti. Se on helposti tehty. Minun isännälläni on niitä kaupan, ja hän asuu aivan vastapäätä. Tahdotteko odottaa hetken, niin noudan?"
Juoksen naapuriini ja täytän taskuni kotelokopilla. Annoin ne vieraalleni. Hän otti yhden, käänteli sitä sormissaan puolelle ja toiselle, tarkasteli uteliaana, kuten omituista, toisesta maanäärestä peräisin olevaa esinettä. Hän pudisteli sitä korvansa juuressa.
"Sehän kopisee", sanoi hän ihmeissään, "siellä on jotain sisässä."
"Tietysti!"
"Mitä sitten?"
"Krysalidi (varsinainen kotelo)."
"Kuinka sanoitte? Krysalidi?"
"Niin, jonkinlainen muumio, joksi toukka muuttuu ennenkuin tulee täysinkehittyneeksi perhoseksi."
"Onko joka kotelokopassa semmoinen muumio?"
"On kyllä. Suojellakseen koteloaan on toukka kehrännyt kopan."