[131] "Kaikki", sanoo muuan hyvä ja oppinut hengellinen mies, "väittävät, että eivät ole saaneet uskontoaan ihmisiltä, vaan Jumalalta, ja että he sentähden uskovat (kaikki käyttävät tätä kulunutta puhetapaa)".
"Mutta jos pidämme kiinni totuudesta, jättäen syrjään kaiken imartelun ja kaunistelun, ei laita ollenkaan ole niin. Eri lahkokuntien opit on, mitä sanottaneenkin, saatu aikaan ihmiskäsin ja -neuvoin. Todisteena siitä on ensiksikin se tapa, miten uskontoja on omistettu maailmassa ja miten yksityisihmiset niitä yhä vielä omistavat. Kansallisuus, maa, paikkakunta määrää uskonnon. Tunnustamme sitä uskontoa, jota opetetaan seudulla, missä olemme syntyneet ja saaneet kasvatuksemme. Olemme ympärileikattuja, kastettuja, juutalaisia, muhamettilaisia tai kristittyjä, ennenkuin tiedämme olevamme ihmisiä. Uskontomme ei ole oman valitsemisemme ja harkintamme määräämä. Lisätodistus siitä on se, että elämä ja tavat niin vähän ovat sopusoinnussa uskonnon kanssa; ja lopullinen todistus on vielä se, että inhimillisissä ja vähäarvoisissa seikoissa toimimme uskontomme henkeä vastaan." Charron: De la sagesse, II, 5, 257:s sivu, Bordeaux'ssa v. 1601 julkaistu painos.
Tuntuu hyvin todennäköiseltä, että hyveellisen condomilaisen teologin uskontunnustus olisi varsin vähän eronnut savoijilaisen apulaispapin uskontunnustuksesta.
(Tämä Rousseaun tarkoittama teologi on Bossuet, Condomin piispa.
Suoment. huom.)
[132] Tämä selviää monesta raamatunkohdasta, muiden muassa 5:nnen Mooseksen kirjan XIII:sta luvusta, jossa sanotaan, että jos joku profeetta, joka julistaisi vieraita jumalia, vahvistaisi puheensa ihmeillä, niin pitäisi, vaikka hänen ennustuksensa toteutuisikin, kokonaan jättää hänen puheensa huomioon ottamatta ja vielä lisäksi surmata itse profeetta. Kun siis pakanat surmasivat vierasta jumalaa julistavan apostolin, vaikka tämä vahvistikin kutsumuksensa ihmeellä, en huomaa mitä pätevää moitetta voisi heitä kohtaan lausua, jota he eivät voisi kääntää meitä vastaan. Mitä siis tällaisessa tapauksessa on tekeminen? On vaan yksi mahdollisuus: palata järkevään harkintaan ja jättää sikseen ihmeet. Parasta olisi, ettei niihin koskaan olisi turvautunut. Tätä opettaa mitä yksinkertaisin ihmisymmärrys, ellei sitä himmennetä mitä hienoimmilla viisasteluilla. Viisasteluja kristinuskossa! Onko siis Jeesus Kristus ollut väärässä, kun on luvannut taivaan valtakunnan yksinkertaisille? Onko hän ollut väärässä alkaessaan kauneimman puheistaan ylistämällä hengellisesti köyhiä, koska muka tarvitsemme niin paljon älykkäisyyttä ymmärtääksemme hänen oppiansa ja oppiaksemme häneen uskomaan. Kun olette todistanut minulle, että minun täytyy alistua, niin olen luonnollisesti alistuva; mutta voidaksenne minulle tuon todistaa, tulee teidän asettua minun käsitykseni kannalle. Mitatkaa todistelunne hengellisesti köyhän kyvyn mukaisesti, muuten en tunnusta teidän olevan mestarinne oikea oppilas, eikä julistamanne oppi ole hänen oppiansa.
[133] Plutarkos kertoo, että stoalaiset muiden eriskummallisten paradoksien muassa väittivät ristiriitaisessa käräjäjutussa olevan turhaa kuulla molempia riitapuolia. Sillä, sanoivat he, joko toinen niistä on todistanut sanottavansa tai ei ole sitä todistanut. Jos se sen on todistanut, on kaikki selvää ja vastapuolesta on langetettava tuomio, jos se taas ei ole sitä todistanut, se on väärässä ja sen asia on hylättävä. Mielestäni kaikkien niiden menettely, jotka tunnustavat erityistä jumalallista ilmoitusta, on suuresti stoalaisten menettelyn kaltainen. — Niinpian kuin kukin väittää yksin olevansa oikeassa, niin tulee, valitakseen näin monen puolueen välillä, kuulla mitä kullakin on sanottavaa; muuten menettelee väärin.
[134] Mainittu Bossuetin kirja on nimeltään "Katolisen uskon esitys". Sitä ilmestyi kaksikymmentä painosta, ja se käännettiin melkein kaikille eurooppalaisille kielille. Paras painos on se, jonka apotti Lequeux on toimittanut ja jonka apotti Fleury on varustanut muistutuksilla ja kääntänyt latinaksi (v. 1761). Suoment. huom.
[135] Lukemattomista tunnetuista tätä valaisevista tapauksista mainitsen tässä yhden, joka ei kaipaa lähempää selittelyä. Kuudennellatoista vuosisadalla, kun katolilaiset teologit olivat julistaneet poltettaviksi kaikki juutalaisten kirjat, kysyttiin kuuluisalta ja oppineelta Reuchliniltä hänen mielipidettään tämän asian suhteen, ja sen lausuttuaan hän joutui hirvittävän vainon alaiseksi, joka oli vähällä syöstä hänet turmioon. Ja hän oli ainoastaan lausunut sen mielipiteen, että saattoi säilyttää ne juutalaisten kirjoista, jotka eivät vastustaneet kristinuskoa ja jotka käsittelivät uskonnon ulkopuolella olevia aineita.
[136] Lama = Buddhalainen pappi.
[137] De republ. dial. 2.