4:S KOHTAUS.
Hippolytos. Theramenes.
HIPPOLYTOS.
Nyt matkaan! — Mutta tuoss' on Phaidra jo. —
Käy, hanki kaikki! — Tuima tuokio! —
Järjestä, juokse, anna merkki! Palaa,
niin pääsen puhelusta, jot' en halaa.
5:S KOHTAUS.
Phaidra. Hippolytos. Oinone.
PHAIDRA (Oinonelle taustassa).
Poveni pakahtuu, kun hänet nään.
Unohdan kaikki. Mitä mielinkään?
OINONE.
Jää poikas, muista, muuten turvaa vaille.
PHAIDRA. Ma kuulen, prinssi, lähdet kaukomaille. Lisäksi muiden tuskiesi tulen ja surren poikani sun huomaas sulen. Isätön on hän nyt. On toisen huolen pian saapa hän, kun, kurja äiti, kuolen. Jo sadat vaarat, vihat lasta vainoo; sa olet onnettoman suoja ainoo, mut pelkään sulkeneeni korvat sulta sen itkuille, mi levon vie nyt multa: ma pelkään, että vihas oikea lapselle äidin syyt on kostava.
HIPPOLYTOS.
En ole niin ma halpamielinen.
PHAIDRA. Jos vihaisit, sua siitä soimais en. Mun näit sua vainoavan katkerasti; et nähnyt sydämeni pohjaan asti. Sua vihaamaan ma aivan antausin, sun asuinsijoiltani karkoitin, salassa, julki sua vahingoitin, veet väljät välillemme nostaa koitin. Nimeäs kielsin kattoni myös alla ma lausumasta lailla ankaralla. Mut suruuni jos syyni verratahan, jos viha vaan sun saattaa vihaamahan, vähemp' ei vihaas ansainnut lie nainen, enemp' ei sääliäsi, nuorukainen.