Dominica istui huoneeseen.
Rouva Miralez aukaisi suunsa, mutta ei saanut sanaakaan esille.
— Herra Jumala, onko rouva sairas? — huudahti Dominica. — Onko herran elämä vaarassa?
— On. Ja hän antoi päänsä vaipua.
Ja tyyntyneenä tästä palvelijansa erehdyksestä kysyi hän:
— Tuliko kirje lähetetyksi, Dominica?
— Mikä kirje?
— Se jonka äsken annoin nti Sartillylle osotettuna.
— Ai, minä unohdin sen… Se jäi taskuuni.
— Anna se minulle! Voin lisätä siihen muutaman sanan.