Etienne lähti heti Sargosiin järjestämään sairaan vastaanottoa.
Ja heinäk. 20 päivänä saapuivat Miralezit palvelijoineen La Mothen rautatienasemalle, joka oli lähinnä Sargosiin matkustajille.
Täällä oli Etienne vastaanottamassa suuren omnibusvaunun kanssa, jolla ajettiin Sargos-linnaan.
Rose-Mariesta oli tämä todellinen huvimatka. Kun vaunussa istuessa Etiennen kyynäspää kosketti häntä, katsahti hän ilosta säteillen. Täten olisi hän Etiennen kanssa tahtonet ajaa elämänsä viime hetkeen saakka.
Tohtori piti linnaa ympäröivää havumetsää ja kuivaa ilmanalaa erittäin sopivana sairaalle. Ja Miralez vakuutti pian saavansa terveytensä takaisin, niin virkistäväksi hän tunsi ilmanalan. Hän katsahti vaimoonsa kysäisten:
— Oletko muistanut ottaa mukaan säiläni?
— En, ne jäivät Pariisiin.
— Sepä oli tuhmasti. Olisin jo tänään ampunut pistooleillani ja parin päivän perästä olisin voinut jo miekkaillakin. Kirjoitan kohta ja pyydän ne lähettämään.
Rose-Marie kuunteli hajamielisenä heinäsirkkain sirkutusta.
* * * * *